venerdì 24 aprile 2015

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa

Viime syksynä kirjoitin, että ovemme on auki kaikille kotiruokailusta kiinnostuneille Milanon kävijöille. Niin siinä sitten kävi, että viikonloppuna saimme vihdoin ensimmäiset rohkeat ruokailijat pöydän ääreen. Suomalaisittain kaksi aikuista miestä ja italialaisittan kaksi poikaa (ital. ragazzi). Pojat ottivat yhteyttä sähköpostitse reilu kuukausi ennen Milanoon saapumistaan ja päivämäärä lyötiin lukkoon. Olimme innostuneita. Vitsi miten kiva. Pääsisimme toteuttamaan omaa ravintolapäivää, josta olimme puhuneet jo kauan, mutta vasta viime marraskuussa laittaneet pyörän pyörimään.

Ravintolailta perinteisessä merkityksessä. Meillä kotona ravintolapäivän puitteet ovat vaatimattomat, mutta usein pöydästä löytyy jotain purtavaakin. Näkemisiin ja kuulemisiin. Ci sentiamo e ci vediamo. (Kuva Cesare Cristaldini)
 Toisaalta mitä lähemmäksi h-hetkeä tultiin, mieleen nousi myös epäilyjä. Entä jos vieraat eivät tykkääkään valitsemistamme ruokalajeista? Tai jos ruoka syystä tai toisesta ei onnistu? Tai mikä ikävintä, jos seurassamme on pitkäveteistä ja puuduttavaa. Mutta uteliaisuus ja into voittivat. Sanasta miestä sarvesta härkää. Ja eikun ostoksille.

Ostoskoriin tarttui leikkeleitä, juustoja ja pientä naposteltavaa alkupaloiksi. Kyytipojaksi hiukan myös leipää leipomosta. Etu- ja pääruoissa luotimme akseliin Milano-Manduria. Eturuoaksi sahramirisottoa (ital. risotto alla milanese), joka on tyypillinen lautanen Milanossa ja sen ympäristössä. Tällä kertaa makkaralla maustettuna. Sen sijaan munakoisovuokaa (ital. melanzane alla parmigiana) valmistetaan kaikkialla eteläisessä Italiassa, vaikkakin jokaisessa maakunnassa - mahdollisesti myös jokaisella paikkakunnalla - oman reseptin mukaan. Tällä kertaa chef Fede valitsi valmistustavan Manduriasta kotoisin olevan äidin perinteen mukaan.

Kolmioita popsitaan alkupaloina ja aperitiivilla.
 Tölkkitomaateista kiehautetaan kastike, joka maustetaan basilikalla, suolalla, pippurilla ja murennetuilla lihapullilla. Tosin tässä kohti kokki vähän oikaisi ja lihapullien asemesta ruskisti kastikkeeseen jauhelihaa ja sipulia. Munakoisot itketetään, kuivataan kyyneleet, kastetaan kananmunassa, pyöräytetään korppujauhoissa ja paistetaan rapeiksi öljyssä. Siten aletaan latoa kuin lasagnea. Paistovuoan pohjalle sivellään ohut kerros tomaattikastiketta. Päälle kasataan kerros munakoisoja, joiden päälle levitetään kastikekerros ja provolone-juustoa lastuina tai siivuina. Sitten taas kerros munakoisoja, kastiketta ja juustoa. Viimeisen kastikekerroksen päälle ripotellaan reilusti parmesaanijuustoa raasteena, joka paistuessaan gratinoi koko komeuden. Vuoka lähetetään 180-asteiseen uuniin noin 20-30 minuutiksi. Valmis.

Internetin saavista tosin kaivoin varmaa tietoa siitä, että ainakin jossakin päin Apulian lääniä (ital. Puglia), jossa Feden äidin kotikunta sijaitsee, munakoisovuokaan kuuluu laittaa perunaa. Sen poisjättäminen on kuulemma sama kuin keittoruoan lusikointi ilman perunalohkoja. Meillä perunaa ei ole vielä kokeiltu, mutta kokeillaan toki. Toisaalta myös provolone-juuston sijasta erityisesti Campanian maakunnassa vuokaan levitetään mieluummin mozzarellaa, ja muualla kuin Apuliassa lihapullien asemesta vuoraukseen käytetään leikkeleitä. Näin siis lihansyöjissä. Kasvisruoan vuoasta saa, kun jättää lihan kokonaan pois. Italialaisia keittiöitä ja ruoanlaittoa aktiivisesti sivustaseuranneena sanon, että ohjeita ja tapoja tällekin lautaselle on yhtä paljon kuin tekijöitä.

Raikas vesimeloni sopii kevyeksi jälkiruoaksi ja aperitiiville.
 Munakoisovuoasta, niin kuin kaikesta ruokaan ja juomaan liittyvästä, riittää rupateltavaa tunti- ellei jopa päiväkausiksi. Mutta palataksemme alkuperäiseen aiheeseen, kun pojat saapuivat lauantai-iltapäivänä, huomasimme, että juteltavaa piisaa paljon muustakin. En kyllästy koskaan kulttuurien välisten tottumusten ja tapojen vertailuun enkä elämänmenon yleiseen pohdintaan. Päinvastoin, usein virikkeitä ja uusia ideoita saa oikein isolla kauhalla. Unohtamatta kotimaan kuulumisia. On ihan eri asia keskustella mielipiteillä maustettuna siitä miten maa makaa kuin selailla lehtiä ja lukea kolumneja netissä.

Itse ruokailussa menimme viikonloppukaavalla. Ensimmäinen etappi vei luonnollisesti pienimuotoiselle aperitiiville ruokahalua herättämään. Kotona risoton valmistumista odotellessa popsimme alkupaloja. Tavallisesti eturuoan ja pääruoan välissä vatsan annetaan hetken aikaa työskennellä kaikessa rauhassa, mutta nyt, kun pitkästä aikaa jääkaapissa oli calabrialaiselta pientuottajalta hankittua 'ndujaa', vuolimme sitä leipäpalan päälle ja lähetimme ylitöitä ruoansulattajille pääruoan viihtyessä uunissa.

Luonnehtisin ndujan olevan mausteinen, hyvin lihaisa ja siten jähmeästi levitettävä leike, jota voi - ja kannattaa - käyttää erityisesti kastikkeiden mausteena tulisuutensa vuoksi. Mutta sitä käytetään myös levitteen tapaan. Jos Italian 20 maakunnasta 19 maustaa pääasiassa yrteillä, niin Calabria maustaa chilillä. Calabrialainen keittiö on siis tulisemmasta ruoasta haikailevan paratiisi Italiassa.

Italialainen keittiö haluaa tyydyttää paitsi ruokaympyrän ravintoainetarpeet myös makunystyräviisikon mieltymykset. Alkupalojen ja -ruoan yhteydessä vedetään yleensä tarpeelliset hiilarit ja täytetään vatsa. Pääruoka painottaa proteiinien sekä hivenaineiden ja vitamiinien saantia. Loput kivennäisaineet ja vitamiinit poimitaan loppukattauksesta, joka tasapainottaa kielen suolaisuuteen painottuvan aterian. Viimeiseen silaukseen kuuluvat happamat juustot, kirpeät hedelmät ja makeat jälkiruoat. Viesti murkinoinnin päättymisestä toimitetaan ruoansulatukselle hörppäämällä kupillinen espressoa snapsin kera. Ja jos tuntuu siltä, että entsyymeille on tullut annettua ylitöitä normaalia enemmän, muutama lisäsnapsi yleensä rauhoittaa tilanteen. Tämän kaavan mukaan koetimme toimia tälläkin kertaa.

Inter yhdistää. Kansainvälisesti. "La gente vuol sapere chi noi siamo..."
 Rauhoittaa tai miten vaan. Joka tapauksessa meidän iltapäivä sai energiajuoman lailla siivet ja illansuuksi kaavaillut kierrokset ulkoilmassa siirtyivät seuraavaan kertaan. Vietimme melkein kotioloissa oikein reipashenkisen illan niin mukaansatempaavassa ja urheilullisessa seurassa, että kaikesta tankkauksesta huolimatta illan mittaan taisi tulla kulutettua jo osa seuraavan päivän energiasta. Uuteen iltapäivään herätessä olo oli reipas kuin vastamäessä kivirekeä vetävällä kilpikonnalla. Mutta kuten vanha motoristien sananlasku tietää: kyllä tuskan kestää kun lystin muistaa.

Meillä oli siis todella hauska ja ainutlaatuinen tapaaminen poikien kanssa, minkä soisimme uusiutuvan tavalla tai toisella. Tästä erinomaisesta kokemuksesta rohkaistuneina tulemme jatkossa pitämään oven auki kaikille teille, jotka haluatte syödä niin kuin kotona Italiassa syödään. Yksinkertaisesti. Periaatteella "syö mitä me syömme ja maksa mitä haluat (ital. mangia quello che mangiamo noi e paga quello che vuoi)". Tervetuloa meille syömään ja seurustelemaan!

Ota yhteyttä sähköpostilla anniinankulma[at]gmail.com tai soittamalla/tekstiviestillä numeroon +39 340 9607424. Kerro milloin olet Milanossa ja ilmoita mahdollisista ruoka-aineallergioista sekä toiveista ruojalajien suhteen. Jätä yhteystietosi ja lopusta huolehdimme me. Benvenuti!

Casa Anniina. Kotikatu.
Casa Anniina. Aamuaurinko.

* * *
... Chi noi siamo?

Siamo l'armata nerazzurra e mai nessun ci fermerà.
Noi saremo sempre qua quando l'Inter giocherà.
Perchè l'Inter è la squadra di noi.
Nerazzurro è il colore che amiamo.
Nerazzurro sei tutto per noi.
A San Siro, in Italia, in Europa,
sei la fede di noi tuoi tifosi... lalalallalalalalala...


Nessun commento:

Posta un commento