venerdì 29 agosto 2014

Tehtävä - Pelastakaa kesäloma

Apua! Poikkeuksellisen sateiset ja tavallista viileämmät kesäkuukaudet ovat sysänneet lomailuajatukset kauas tulevaisuuteen... jonnekin sinne elokuuhun vuonna 2014. Arki rullaa rauhallisesti talviajassa tyyliin että ehtiihän tässä, kesä on vielä tulollaan. Mutta miten oikein kävi.

Kalenteri kädessä täytin heinäkuun työraporttia ja sillä istumalla loman läheisyys jysähti tajuntaan. Miten oli mahdollista, että ihan silmieni alla oltiin huomaamatta siirtymässä keväisen jasmiinin tuoksusta ja uima-allaskauden avajaisista heinätöiden kautta eloveenaan? Vasta maaliskuussahan olin päättänyt, että tänä vuonna pakkausraivarin välttämiseksi tekisin etukäteen enemmän aivotyötä sen suhteen, mitä lomalaukkuihin viikattaisiin. Mutta hups.

Lähtöä edeltävänä iltana seisoin tyhjien matkalaukkujen edessä. Olin kuullut, että Suomessa heinäkuussa alkanut helle jatkui yhä, joten ensimmäisenä heitin laukkuun uimapuvun. Tutkittuani ilmatieteenlaitoksen sääennusteet ajattelin, että vaatetuksen osalta se saisi riittää. No ehkä kuitenkin iltamenoja varten olisi syytä varautua kietaisemaan jonkinmoinen vaatekappale simmareiden päälle, mutta sammarit, kummarit ja pipo voisivat jäädä kotiin.


Hetki lyö... Kukaan pakkaajaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan...
Tai ei sittenkään, entä jos... Voihan pakkaamisen tuskaa. Luulisi jo helpottavan muutaman vuoden - tai muutaman matkamotoristina vietetyn vuosikymmenen - kokemuksella, mutta ei. Sillä seinälläkään. Jos tällä kertaa vaihtoehdot eivät ennättäneet laukkuun asti, niin ympäri yksiötä kyllä. Samaan syssyyn tietty olisi voinut järjestää koko vaatekertansa eri kategoreihin: koti, vapaa-aika, työ, ulko, sisä, liikunta, kirpputori, lahjoitus, motoräsy, poisheitto, vuodenajat ja oliko vielä joku muu, mutta kun päässä työskentelevä neuroni tykkää nykyään keskittyä yhteen asiaan kerralla, niin nyt mentiin lomaohjelmalla.

Vähäisten tositarpeiden ohessa laukut täyttyivät jälleen kerran "varmuuden vuoksi"-vaatteista ja tavaroista. Koska kuitenkin olin päättänyt saattaa pakkausseremonian loppuun aurinkoisin mielin, järjestin tilan vielä kuudennelle kenkäparille. Ihan liikaa, totta, mutta Federicolle piti saada sandaalit mukaan. Muutaman tuliaisen sain toki sullottua laukkujen nurkkiin eikä viinipullojakaan tarvinnut jättää pois. Pääsimme matkaan seesteisin mielin.

Tehtävä suoritettu. Suomi here we come...


lunedì 4 agosto 2014

Seksiä rannalla

Miten anoppilailta liittyy seksiin rannalla? -Kumpaakin voi harrastaa samana iltana. Ai ihanaa puujalkaa.

Kun jotain aletaan tehdä, niin tehdään se sitten kunnolla. Neljä vuotta vierähti ilman elokuvia elokuvateatterissa. Tekosyitä moiseen saamattomuuteen kyllä löytyisi, mutta turha sipistellä. Kun kärpänen sitten puraisi, niin viikon sisällä istuimme Federicon kanssa neljä kertaa leffassa.

Nyt laaturainat ovat tauolla ja kierroksessa ovat ulkoilmadiskot. Seitsämän vuotta saamattomuutta sillä saralla riitti ja kun vihdoin pääsin discomoodiin, niin nyt sitten viedään kyseisellä ilmansuunnalla.

Ensin Magnolia ja menneenä lauantaina The Beach. Rauhallinen anoppilakyläily sai uuden suunnan, kun anopin salutettuamme päätimme suunnata AC/DC-coverkeikalle. Epävakaisen sään takia ulkolavalle tarkoitettu keikka oli peruttu, mutta kaunis miljöö keskiaikaisen linnan vierustalla houkutti jäämään tuopin ajaksi. Taisimmepa tainnuttaa toisenkin, jonka jälkeen päähän pälkähti loistoidea diskoilllasta. Tanssimaan piti päästä. Jos ei AC/DC:n tahtiin, niin jytke sai kelvata.

Siinä vaiheessa olisi ollut järkevää potkaista itseä nilkkaan, mutta ei tullut potkua. Keskiyö on tunnetusti luovaa aikaa eikä silloin tehdä muutoksia hetki aiemmin rykäistyyn käsikirjoitukseen. Ei kun menoksi. Rannalle, harjoittamaan seksiä tai sukupuolia. The Beach - yökerho. Ja lasiin sex on the beach. Tässä on paikka eliittiyökerhoilua kaipaavalle.

The Beach - kesäillan takuuvarma menomesta Milanossa. (Kuva täältä)

Periaatteessa ei siis meille, mutta kun tuttu toimii kerhossa peeärränä, niin alipukeutuneena pääsi kuohuviinipaikalle. Juppihippipunkkarirokkareita oli tasan kaksi ja loput 998 ainoastaan rimpsun ensimmäisiä. Ikätikapuissa meillä oli ainakin parikymmentä puolaa enemmän, mutta himmeä valaistus tasoitti juonteet plastiikkakirurgia paremmin. Kun vielä rytmi purjehti promilleveressä, niin se oli menoa. Jo toisen kerran seitsämän vuoden sisällä ja auringonnousuun asti.

Diskoillaan. Illan isäntä vasemmalla ja diskopallot toisaalla.
Seuraavana iltapäivänä herättyämme luolasta päätös oli helppo. Ei ihan heti uudestaan. Kivaa oli, mutta kaulasta alaspäin kroppa oli kipee. Onneksi ei pää. Eikä tyräkään herännyt. Eli entä jos sittenkin...