Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Walking in the air - On allain avaruus

Kuva
Tänä vuonna mulle tuli täyteen kymmenen vuotta yhteiseloa Milanon kanssa. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas niin ilossa kuin surussakin. Mutta näistä tuonnempana. Nyt on Jouluyö ja aika tunnelmoinnin.



Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiseen tupaan.
"On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie
On toinen maailma, on hämäräinen tie
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää
Kun pilvenportaisiin vain kevyt jälki jää

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan
Joku jää katsomaan, kuka lentää noin
Itsekin hämmästyn, kun lentää voin

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain
On kuu niin sininen mun lentomatkallain

Kuutamoon liukenee portaat pilvien
Liukenen itsekin ja leijailen

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen
On tähdet kotimaan ja nähdä saan mä sen..."
 - Nightwish - Walking In The Air HD (The Snowman) -

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2017. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä jokaiseen kotiin.

Helpot, nopeat ja ihanat lihapullat alla Fede

Kuva
On taas Anniinan ruokakulman vuoro. Tai eihän nämä tänne päätyvät ruokapöydän helmet juuri koskaan ole minun käsialaa. Kyllä kunnia kuuluu useimmiten Fedelle, jonka käsissä helpot ja herkulliset kotiruuat syntyvät sillä aikaa, kun mä lasken päivän pölyt pesualtaaseen. Keittiötouhuihin osallistun avaamalla aperitiivipullon ja kasaamalla lautaselle pientä naposteltavaa ruokahalua herättämään, jos se noin niin kuin koskaan ennättää kunnolla nukkumaankaan.

Tänään korkkiruuvia kiertäessäni pannulla ruskettuivat lihapullat. Nuo Feden ihanat isot ja pehmeät pullat, joiden sisältä tavallisesti paljastuu yllätys. Niin kuin tänään miedon savujuuston muodossa. Tässäpä sitten tämäniltainen sapuska helpossa paketissa neljälle hengelle noin 40 minuutissa.


Pullataikina:
 500g jauhelihaa
 1 kananmuna
 nyrkillinen hienoksi silputtua sipulia
 nyrkillinen korppujauhoja
 nyrkillinen silputtua persiljaa
 rutistus sinappia
 suolaa
 pippuria
paistamiseen öljyä, ellei uuni

Täyte:
 noin 150g savujuustoa ku…

Elokuisen Milanon kahdet kasvot

Kuva
Elokuu taittui ehtooseen, mutta viivähdän vielä hetken elokuisessa Milanossa. Kaupungissa, jonka luonne muuttuu tyystin yhden kuukauden ajaksi vuodessa. Kyllä sen aistii kaikin tavoin, kun katukuvasta katoaa muutama miljoona kanssakulkija. Useat liikkeet ja palvelut sulkevat ovensa, jos eivät ihan koko kuukaudeksi, niin ainakin pariksi kolmeksi viikoksi. Avoinna ovat ainoastaan turisteille suunnatut paikat ja pääasiassa aasialaisten ylläpitämät kaupat ja palvelut.


  Julkinen liikenne vähentää vuoroja isolla kauhalla ja yksityisliikenteen kaasupäästöt häviävät kuin kuuluisa tusahdus Saharaan. Katuja kulkiessa toisinaan vaikutelma on kuin vaeltaisi hylätyssä autiokaupungissa, sellainen lapsuuden liisaihmemaassa- tai olliyksinmaailmassa-ilmiö. Keskeisillä valtaväylilla ei ole ketään, vehreissä puistoissa ei näy ketään ja isojen asuinalueiden ikkunoita peittävät raskaat kaihtimet päivästä toiseen, viikosta toiseen. Jos kaupunki ei ihan kokonaan pysähdy, niin kovasti se hidastaa tahtia.

Er…

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Kuva
Millainen elämys mahtaakaan syntyä, kun yhdistetään Riikan tuottama viini, Jyrkin kokkaama kotiruoka, pieni seurue Milanon seudulla viihtyviä suomalaisia ja tavalla tai toisella näihin sotkeutuneita italialaisia?

Se piti tietysti selvittää eräänä toukokuisena lauantaipäivänä, jolloin eri puolilta Lombardiaa starttasi muutama autokunta päämäränä Serralunga d'Alba, pieni idyllinen maalaiskylä Piemonten maakunnassa. Tarkemmin navigaattoreihin naputeltiin osoitteeksi Sukulan viinitila, jonne olimme sopineet viinitarhavierailun ja lämminsavulohilounaan. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä italialaisten herkkujen keskellä olimme valinneet pääruoaksi suomalaisittain tyypillisen lämminsavulohen? Selitän.

 Kalan lämminsavustus on melko tuntematon valmistusmenetelmä ainakin mun italialaisessa ystävä- ja tuttavapiirissäni, mutta lohi on arvokala täälläkin. Tuntemani täkäläiset kalaruoan ystävät, jotka ovat saaneet iskeä hampaansa lämminsavuloheen, ovat poikkeuksetta ihastuneet kyse…

Yötön yö ja kaamos - miten valo ja sen puute ovat vaikuttaneet italialaiseen kumppaniin

Kuva
Siellä täällä pulpahtelevista valokuvista huomaa, miten valoisuus Suomessa on lisääntynyt aimo harppauksin. Silloin tällöin italialaisilta pulpahtaa kysymys, että miten valon jatkuvaan läsnäoloon Suomessa oikein tottuu? Omasta puolestani vastaan, etten ole havainnut tarvitsevani totuttelua, koska saan valosta virtaa ja nautin täysin sen läsnäolosta. Ei se minua häiritse. Negatiivista on ainoastaan se, että Suomessa valoisa ajanjakso on lyhyt. Toisaalta kerron myös, että vaikeampaa minulle on ollut asennoituminen kaamosaikaan, vaikka käytännöllisesti katsoen pimein ajanjakso on yhtä lyhyt kuin yöttömän yön aika. Kaamos vaan tuntuu paljon pidemmältä. Itseanalysointi on edennyt jopa niin pitkälle, että olen hoksannut pitäväni - tai sietäväni - lämmintä huomattavasti paremmin kuin kylmää, joten tästä voinee vetää karkean johtopäätöksen, että viihdyn paremmin valossa ja lämpimässä kuin pimeässä ja kylmässä.

Toinen asia on, että miten valo ja pimeys vaikuttavat ihmiseen. Tästä aiheesta löyt…

Neitsyt Marian silmät ja kiehuvat jalat

Kuva
Taas tänään, helmikuun jo vetäessä henkeä loppurutistusta varten, aurinko työnsi pilvet tieltään ja pollotti mukavasti siellä horisontin ja taivaanlaen välissä. Taas tänään Federicon kaktuksissa talvehtineet heinäsirkat nousivat ruukun reunalle paistattamaan päivää. Mutta vasta tänään piipahdettuani pihalla huomasin, kuinka kevään ensikukkaset olivat nuupahtamaisillaan nurmikolla. Pikkuruiset margaritat ja neitsytmariansilmät.


Epävirallisesti olen siis missannut kevään alkamisen tänä vuonna. Viralliseti tosin Italiassa kevät alkaa 21. maaliskuuta, jota on mahdoton ohittaa, koska takuuvarmasti kaikki siitä pikkujuttelevat kyseisenä päivänä. Silti minua harmittaa, sillä harhaisena olen kuvitellut olevani tässä-hetkessä-eläjä, jota todistettavasti en ole, koska en ole älynnyt selkeitä keväänmerkkejä. En, vaikka olen saanut niistä niin monta muistutusta.

 Ystävänpäivänä olin orkideantuoksuissa tunnelmissa, joten lähetin kukkasentuoksuisia toivotuksia ystävälleni Suomeen. Paluuviestissä sa…

Pasta alla Cremasca

Kuva
Talven kylmimmät päivät ovat vierähtäneet pitkälti kotioloissa, jos ei lasketa työn vaatimia pakkoliikkeitä eikä muutamia ihan mieluisia tapahtumia, jotka ovat kuljettaneet posken- ja sormenpäät ulos kohmettumaan. Kotona vilua pakoillessa on tullut tehtyä monenlaista äärimmäistä laiskuutta vaativaa hommaa, kuten löhöiltyä divaanilla silmät televisiota tai näyttöruutua tapittaen. Toisinaan vain kädet ovat työskennelleet tuottaen villalangoista erilaisia lämmikkeitä samaan aikaan kun aivot ja ajatukset ovat paenneet erilaisiin virtuaalisiin ympäristöihin.

Ihan turhaa television töllötys ei sentään ole ollut, koska eräänä sunnuntaiaamupäivänä tykkäämässäni kokkausohjelmassa törmäsin mielenkiintoiseen ohjeeseen, jonka tarjoilen nyt teille.



Pasta alla Cremasca
neljälle hengelle

350 g  pastaa esimerkiksi simpukkaa tai perhosta
100 g  voita
4-8     salvian lehteä
8 rkl    tummaa amarettikeksiä (3-5 kpl koosta riippuen)
8 rkl    parmesaaniraastetta
suolaa


Kaada lasiin ruoanlaittojuoma. Mielel…

Mustarastaan tammikuu

Kuva
Vuosi 2016 päättyi hallitun hillitysti. Joululta alkoi ihana tekemättömyys, jota kesti aina uudenvuoden yli loppiaiseen saakka. Che bello non far niente! Nyt sitten akku on ääriään myöten täynnä ja sekaan on tullut sotkettua pakkasnestettäkin sen verran, ettei Italiaa jäynäävä jääkausi ole päässyt iholle. En muista, että oliko viime talvena yhtä kylmää tai ainakaan yhtä pitkää yhtäjaksoista kylmää kuin nyt. Luultavasti oli, vaan vuodessa muisti tuppaa tasaantumaan.

Niin tai näin, täällä pohjoisessa kuitenkin talvea vasta harjoitellaan, kun sen sijaan eteläistä Italiaa se on koetellut jo kovalla kädellä. Lunta tulee ihan tupaan asti, mikäli joitakin fb:ssä pyöriviä kuvia on uskominen. Toisaalta talven kylmimmät vuorokaudet, tammikuun lopun mustarastaan päivät (ital. i giorni della merla), ovat vielä edessäpäin. Uskomus perustuu vanhaan legendaan, jonka alkuperästä on olemassa useita tarinoita.

 Erään kertomuksen mukaan turhautunut ja ilkeä tammikuu kohteli huonosti alunperin vaaleahöyh…