Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Meidän jouluaatto Milanossa

Kuva
Sataa lunta. Oikeastaan lumi tippuu taivaalta rätteinä. Tänään joulunpyhien aurinkokylvyt ja valoshokki-iskut ovat vaihtuneet vaaleaan harmauteen, jonka keskellä suuret lumihiutaleet putoilevat niin, että kauppareissulla niitä piti ihan pyydystää kielenpäähän. Osa hiutaleista onnistuu takertumaan rakennuksiin ja autoihin värittäen ympäristöä seitinkevyesti liidunvalkoiseksi. Osa sen sijaan läiskähtää katuun muuttaen sen loskaiseksi ja lätäkköiseksi.

Ilma on viilennyt viime päivien kymmenestä asteesta nollan tuntumaan, ja sopivasti taloyhtiön lämmitysjärjestelmä hajosi. Nyt istumme kotona kirjaimellisesti hellanlämmössä maanantaihin saakka. Meillä kun taloyhtiön hätänumerot toimivat ainoastaan maanantaista perjantaihin toimistoaikaan. Ei täällä kuitenkaan hätä ole. Glögi ja joulupäivien muistot lämmittävät yhä.

Jouluaaton vietimme Federicon perheen kanssa lämminhenkisesti touhuten. Aikuisten aattopuuhiin kuului ruoanlaitto ja seurustelu lasten valmistellessa ohjelmaa. Koska kerrostalok…

Joulupuuroa suomalaisittain, kanelirisottoa italialaisittain

Kuva
Joulupäivä alkaa raukeasti hyvin nukutun yön jälkeen. Herätessäni taustalla Jose Carreras muistelee kaihoisasti romanssia Aranjuezissa ja minä venyttelen sängyssä kuin kissa. Tänään minun Aranjuez on Milanossa, jossa tuuli kuljettaa hissukseen maahan pudonneita kuivia puunlehtiä. Fede on aloittanut aamun hetken ennen minua ja kahvi saapuu sänkyyn. Jouluaamun luksusta.

Puolenpäivän aikaan nälkä heräilee hiljalleen ja me heräämme todellisuuteen, että olemme tyhjentäneet jääkaapin erittäin tehokkaasti edellispäivien aikana. Viimeisen iskun teimme aattona, jolloin pakkasimme kaiken mahdollisen joulupöytään kelpaavan kasseihin ja suuntasimme anoppilaan perhejoulun viettoon.

Niinpä laktoositon ja gluteeniton joulupäivän riisipuuro kahdelle syntyy hyvin yksinkertaisista aineksista:
- risottoriisiä (luulen, että puuroriisikin käy, sillä onhan kyseessä joulupuuro)
- vettä (kaikki maito on juotu, uusi odottaa kaupanhyllyllä)
- suolaa
- öljyä
- kanelia
- sokeria
- (manteli, pähkinä).

Kaada katti…

Joulun salaisuus

Kuva
Trin triin, trin triin...
- Haloo.
- Täällä soittaa Asia, onko Joulupukki? kysyy kirkas pikkutytön ääni.
- Joulupukkihan se täällä, hohoo. Mitä kuuluu, Asia? Oletko ollut kiltisti?
- Joo, tyttö vastaa iloisesti.
- Annahan kun joulupukki katsoo... kas tässä se on. Oletpa kirjoittanut pitkän kirjeen.
- Niin. Katsos kun minulla oli paljon asiaa. Ja sitten täällä on vielä siskot ja äiti ja isä ja mummo... ja ukki.
- Jopas jotakin. Tässä lukee, että asut Italiassa. Joko siellä on lunta?
- Ei ole, tyttö naurahtaa.
- Jaaha, minun on vissiin paras tuoda vähän tullessani. Sopiiko?
- Joo. Voiko pikkusiskokin puhua sinulle?
- Tottahan toki, hohoo. Muista olla kiltisti. Jouluna tavataan. Ciao Ciao!

Kännykkä siirtyy pikkusiskolle ja tarinatuokio Joulupukin kanssa jatkuu hetken.

Tietenkään puhelinlangat eivät pirisseet Korvatunturilla asti, vaan pukin luuri oli unohtunut meille. Silti eräs pieni italialainen neiti saa vielä hetken aikaa elää joulupukkitarinaa, joka kahdeksanvuotiaalla on jo alkanu…

Aika on rahaa veronmaksajalle

Kuva
Kodin joulutunnelma on yhä kadoksissa kuin kuuluisa suolikaasu Saharassa. Muutama jouluhankintoja sisältävä pieni pussukka koristaa kirjahyllyä kuin muistutuksena siitä, että koti on kelvottomassa kunnossa koristelulle.Vaan sellaisena se saa pysyä vielä muutaman päivän.

En tiedä kuka keksi ripotella lähes kaikki meidän ohjelmistojen tuotantoonmenot tänä vuonna niin, että vuoden aikana monta tärkeää tapahtumaa on jouduttu perumaan tai jättämään väliin. Joulua ei sentään peruta, mutta kun sekä ennen että jälkeen mennään taas tuotantoon, niin harmittaahan se. Suomeen ei päästä. Viime hetken paniikki alkaa nostaa päätään ja päivässä saadaan aikaan enemmän harmia kuin hyvää. No ei ehkä ihan näin, mutta aikaa hukataan surutta.

Ja tunnetusti aika on rahaa. Se tässä kimposi mieleen miettiessäni että kuinka toimia, kun taas pitäisi pulittaa 2 euron kiinteistövero vuokrayksiöstämme. Vuokranantajalta tuli pyyntö suorittaa maksu heidän liitelomakkeellaan. Varttiminuutin pohdinnan jälkeen olen pä…

Riekkisen suvun seikkailuja San Lorenzon pilareilla

Kuva
Mitä tulee kirjoihin, olen kausilukija. Selaan säännöllisesti blogeja, aikakausilehtiä ja sanomalehtiä verkossa, mutta lukukokemuksena kirja on verkkojulkaisuja vahvempi. Tarinaan uppoutuminen vaatii, että kirjaa voi hypistellä samalla kun simät tanssivat tekstin mukana. Sivujen huomaamaton rimputus kuuluu asiaan, kun tapahtumat alkavat elää mielikuvissa.

Kesälomalla sain kirjan sedältäni muistoksi - ja ehkä jopa luettavaksi, kuten hän itse on merkinnyt omistuskirjoitukseen. Kotiin palattuamme kirja päätyi matkalaukusta vaatimattomaan kirjahyllyymme.

Pari kuukautta vierähti syyshärdellissä ennen kuin eräänä marraskuisena päivänä pysähdyin kirjahyllyn eteen. Sieltä sedältä saatu kirja tarttui käteen kuin itsestään. Ikkunan takana kelmeä auringonpaiste viestitti, että nyt ovat käsillä viimeiset lempeät syyspäivät. Ulos siis. Juoksulenkkeilijää minusta ei ole tullut ahkerasta yrittämisestä huolimatta, joten pujautin kirjan kassiin ja suuntasin kirkolle. Keskustassa on kivoja paikkoja, …