venerdì 26 giugno 2015

Vintage- ja kirpputoritunnelmissa

Viime syksynä kirjoitin lyhyen virren Milanon kaupunki- ja kirpputoreista. Nyt on aika teroittaa sulkakynä ja kirjoittaa aiheesta pari riviä lisää. Totuus on se, etten ole vieläkään löytänyt kiinteitä kirpputoreja tai second hand-liikkeitä, joiden vaihtuvaa valikoimaa kävisin innokkaasti tai edes säännöllisesti nuuskimassa. Mutta jotain kivaa on tänä vuonna putkahtanut ilmoille tältäkin saralta. Nimittäin konsepti, jossa yhdistyvät kirpputori, vintagehenkinen retromyymälä ja käsityöläisyys.

Kyseessä ovat erilaisten yhteisöjen ja yhdistysten organisoimat tapahtumat, joita järjestetään säännöllisen epäsäännöllisesti noin kerran kuukaudessa tai parissa. Tykkäämme Mondobaobab-blogin Paolan kanssa paitsi hengailla näissä paikoissa myös levittää omat myyntipöytämme tilaisuuden tullen. Seuraavan kerran pujahdamme myyjän housuihimme East Market-torilla heinäkuun 19. päivä.

Vintagea, kirppiskamaa ja käsintehtyä. East Market Milano, Via Ventura 14.
 Nimensä mukaisesti East Market sijaitsee itä-Milanossa, Lambraten kaupunginosassa osoitteessa Via Ventura 14. Ympäristö on ainutlaatuinen. Entinen jykevä tehdashalli sementti- ja rautaelementteineen toimi ennen torimiljööksi muuttumistaan kahvinkeittimien valmistuspaikkana. Tänään 5000 neliömetrin hallista on sukeutunut kirppishenkisten keidas, jossa voi tehdä kaikenkarvaisia löytöjä niin kuin kunnon tavaramarkkinoiden luonteeseen kuuluu. Myyntipaikkoja on pitkälti toistasataa, joten täällä sadat jos ei jopa tuhannet yksityishenkilöt ja käsityöläiset myyvät, ostavat ja vaihtavat. Tiskijukka huolehtii tunnelmasta ja ruokanurkkauksesta saa niin virvokkeita kuin kansainvälisiä herkkuja.

Tankokaupalla nättejä mekkoja.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain vaihdettua, jos ei lainattua.
Kesän hittituote. Kuvioidut ja rautalangalla muotoiltavat (hius)huivit.
Viinyylit ovat palanneet.
Vinyyli taipuu myös koristeiksi ja esineiksi.
Pyörätavarahylly. Toisen romu on toisen aarre.
Ympäri mennään yhteen tullaan. Kolmipyörällä koulupulpettiin.
Jos ei mopolla niin sitten Hondalla. 90-kuutioinen motocross-skootteri 90-luvun alkupuolelta.
Jackista on moneksi.
Paratiisiksi kutsuminen tuntuu liioitellulta, mutta kirppispäivinä autiohalli on täynnä keitaita.
Onkohan tässä sateenkaareen pää? Se, josta löytyy aarre.
Kylttejä, koruja, vaatteita, asusteita, kenkiä, levyjä, kirjoja, käsitöitä, koristeita, kosmetiikkaa, ajoneuvoja, huonekaluja, käyttötavaroita, leluja... Paljon ja vaikka mitä.

 Toinen leppoisa tapahtuma on Popcorn Garage Market, joka talliin viittaavasta nimestään huolimatta on iloinen ulkoilmakirppis. Kirpputoreilun ohessa myös tätä markkinatapahtumaa leimaa menneen ajan tuotteistus ja käsityöläisyys. Tänä kesänä autotallikirppis laiduntaa Circolo Magnoliassa, josta kirjoitin viime kesänä teemalla ulkoilmadiskoilu. Jokaisella kokoontumiskerralla tapahtuma tarjoaa erityisteemoja aina pyöräilystä valokuvaukseen ja aperitiivista monenlaisiin työpajoihin. Seuraavat kekkerit järjestetään sunnuntaina 29. kesäkuuta sähköisissä tunnelmissa. Tällä kertaa emme ole itse myyntitiskin takana, mutta luulen, että sidon eväskorin polkupyörän tarakalle ja käännän keulan iltapäivällä kohti Magnoliaa.

Popcorn Garage Market. Viimeinen kerta entisen teurastamon tunnelmissa toukokuussa. Jatkossa kirppistapahtuman kesälaidun sijaitsee Magnolian puistomaisessa ulkoilmaklubissa.
Lahjakorun valinta. Tekemisen ilo muuttuu antamisen iloksi.
Mondobaobab yhdistää Afrikkaa ja Aasiaa, itse tehtyä ja hankittua. Pieniä kivoja esineitä itselle tai lahjaksi.
Italian helteessä tuulahdus Suomea ja suomalaista käsityötä.

Seuraa tapahtumia facebookissa:
East Market Milano: https://www.facebook.com/eastmarketmilano
Popcorn Garage Market: https://it-it.facebook.com/popcorn.blogazine

giovedì 11 giugno 2015

Kuka ihmeen David Garrett?

Näin kysyin itseltäni, kun viime syksynä hyvä ystäväni lähetti minulle italialaisesta nettilehdestä löytämänsä artikkelin. Tiedotteessa kerrottiin, että David Garret konsertoisi Tuomiokirkon aukiolla Milanossa toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 2015.

Minä siitä sitten innostuin hämmentämään internetin suurta sammiota ja informoimaan itseäni kenestä oikein on kyse. Täytyy sanoa, että ihastuin näkemääni ja kuulemaani. David Garrett on maailmankuulu viulisti, joka taikoo instrumentistaan niin klassisen kuin crossover musiikin soinnut yhtä taidokkaasti. Nuoresta 34 vuoden iästä huolimatta miehellä on takana kahdenkymmenen vuoden ura, jonka aikana hän on saanut lukuisia tunnustuksia ja voittanut useita palkintoja. Garrett myös näytteli pääosan elokuvassa The Devil's Violinist (Paholaisen viulisti), joka kertoo romantiikan ajan suuren viulistin, taiteilija Niccolò Paganinin elämästä.

Elävällä musiikilla on aina mahtipontinen valta ja vaikutus selkäpiin väreiden kulkuun.

Klassinen ja crossover. Yhtälailla korvaa miellyttävät Brahmsin ja Paganinin kuin Metallican, Nirvanan ja Jacksonin sävelet aina kun Garrett hyppyyttää joustaan. Kuva täältä.
 Leppoisa kesäinen tunnelma oli ottanut syleilyynsä tuomiokirkon aukion toukokuisena lauantai-iltana, jolloin viuluvirtuoosin oli määrä nousta lavalle yhdessä oopperatalo La Scalan filharmonisen orkesterin kanssa. Konsertin kapellimestaroi Riccardo Chailly. Alkuperäisen konserttitiedotteen lähettänyt hyvä ystäväni oli saapunut Milanoon ystävättärensä kanssa muutama päivä aiemmin, joten yhtenä iloisena joukkona matkasimme paikalle metsästääksemme hyvät paikat.

Kyseessä oli ulkoilmakonsertti, joka tarjoiltiin yleisölle ilmaisena kansanhuvina ja ajattelimme, että aukiolla saattaisi tulla ahdasta. Ei kuitenkaan tullut, vaan paikalle soljui ihmisiä pieninä rauhallisina virtoina niin, että aukion vähittäistä täyttymistä tuskin huomasi. Meidän lisäksi konsertin kuuli yli 40 000 muuta korvaparia ja uskallan väittää, ettei kukaan poistunut paikalta pettyneenä. Romantiikan aikakauden iloisiin sävelmiin perustunut reilun tunnin mittainen taideteos oli elämys, jota ilman olisimme voineet jäädä, elleivät suomalaiset ystävämme olisi olleet askelta edellä. 

Samalta ystävältä tuli myös linkki haastatteluun, jonka sympaattinen Garrett on antanut Italian Ylelle (Rai) Milanon konserttiin liittyen. Olen yhä sen verran täpinöissä, että haluan antaa Garretin itse kertoa fiiliksistään (vapaamuotoisesti suomennettuna tietenkin, litteröinnin lopussa on linkki alkuperäiseen keskusteluun).

Toimittaja: Mitä sinulle merkitsee esiintyä Milanossa, joka nyt on koko maailman huomion keskipisteenä Expon myötä?
David Garret: Soitan ensimmäistä kertaa näin upeissa olosuhteissa ulkoilmassa ja olen hyvin innoissani. Tämä on minulle suuri kunnia ja toivon, että ainakin osa näyttelyssä kävijöistä tulee katsomaan myös konserttia.

Toimittaja: Entä miltä tuntuu astua lavalle La Scalan filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari Riccardo Chaillyn johdolla?
David Garret: Tämä myös on ensimmäinen kerta, kun esiinnyn Chaillyn ja La Scalan orkesterin kanssa, joten luonnollisesti tilaisuus on hyvin erityinen. Päätimme koota ohjelmiston romantiikan aikakauden tunnetuimmista teoksista viululle (toim. huom. konsertissa kuultiin Brahmsia, Bruchia, Rossinia, Paganinia, Verdiä ja Montia). Ensimmäisestä tapaamisesta asti suhdettamme on luonnehtinut toistemme kunnioitus eikä se ole tähän mennessä muuttunut.

Toimittaja: Milano tunnetaan muodin keskuksena. Sinullekin muoti on tuttu juttu, sillä opiskellessasi konservatoriossa esiinyit mallina monien tunnettujen suunnittelijoiden, kuten Armanin, muotinäytöksissä. Haluatko yhä liittää muodin ja musiikin toisiinsa? 
David Garret: Uskon, että jokainen esiintyjä haluaa luoda oman esiintymistyylinsä. Lavalle astuminen ei ole helppoa varsinkaan jos mukana on paljon muita. Siihen täytyy valmistautua hyvin. Soittotaidon lisäksi tärkeää on sisäinen näkemys, intuitio. Jokainen esiintyminen on ainutlaatuinen ja vaikka esiintyjä ei olisi varsinaisesti hermostunut, jokainen tilanne on erilainen. 

Toimittaja: Pääkallosormuksesi antaa ulkonäköösi hiukan agressiivisen sävyn.
David Garret: Uskon, että me kaikki kuolemme joskus. Pääkallo muistuttaa siitä, että elämä on lyhyt.

Toimittaja: Pitääkö paikkansa, että käsivarressasi oleva tatuointi on kunnianosoitus rock'n'rollille?
David Garret: Merkitys ei varsinaisesti liity rock'n'rolliin musiikkina, vaan rokkiin sisältyvään ajatukseen carpe diem'stä, hetkeen tarttumisesta. Nautitaan jokaisesta hetkestä ja eletään paremmin.

Toimittaja: Stradivarius instrumenttina. Mitä sen soittaminen merkitsee kaltaisellesi taiteilijalle?
David Garret: Se on sekoitus keskittymistä ja musiikkia. Soittamisessa tarvitaan tietynlainen fiilis, joka sallii keskittymisen soitettavana olevaan kappaleeseen, mutta antaa tilaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti musiikkiin. Samanaikaisesti täytyy olla hyvin keskittynyt soittamiseen mutta tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Musiikki on kuuntelemista ja reagointia. Mutta ehkä niin, että vaikka mukana on monia tunteita keskittyminen on päällimmäisin. 

Toimittaja: Millaisia tunteita haluat välittää yleisöllesi?
David Garret: Luonnollisesti en voi sanoa mitä kenenkin tulee tuntea, mutta mielestäni musiikki on suorin tapa välittää tunteita. Jokaiselle varmasti syntyy erilaisia fiiliksiä ja mielikuvia eri kappaleista ja luulen, että kaikki tuntevat jotakin. Tämä on minun työni ja koen onnistuneeni, jos pystyn ainakin hetkeksi viemään kuulijoiden ajatukset pois arkipäivän asioista.Esiintyvänä taiteilijana pidän itseäni oppaana, joka johdattaa kuulijat sydämiinsä ja ajatuksiinsa. Tämä tietysti edellyttää, että kuulija on valmis heittäytymään tunteidensa vietäväksi.

 
David Garrett - RaiNews, 30.05.2015

Jos Niccolò Paganinia pidetään aikansa suurimpana viulistina, jonka soittotaito ja tekniikka olivat ainutlaatuiset, ei David Garrett ole esikuvaansa huonompi. Paganinin myös sanotaan olleen käyttäytymistään myöten aikansa rocktähti, jonka soitto sai aikaan voimakkaita tunnereaktioita. Ja jos naiset jo huokailivat Paganinin perään, niin mitenkähän mahtaa olla Garrettin laita? Ei lisättävää.