Tekstit

Vrrrm Vrrrm Vrrrm - F1 Monzassa Milanossa Monzassa

Kuva
Mitäpä noista. Formuloista. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että olen jo tipahtanut kokonaan F1-kelkasta. Mutta kun formulakaruselli pyörähti käyntiin faneille suunnatun festivaalin merkeissä Milanossa aiemmin viikolla, varpaisiin hiipi kutina, että sinne on päästävä.

Italiassa tapahtuman johtotähtenä on luonnollisesti Ferrari, tuo 71-vuotias elinvoimainen ja korskuva ori, joka yhä vaan villitsee kansan. Faneista puhumattakaan. Harmi, että toisinaan työt astuvat huvitusten edelle ja niin multa jäi näkemättä Kimi Räikkösen ja Sebastian Vettelin työnäytteet ja irrottelut Milanon Darsenaan pystytetyllä varjoradalla. Mutta festaritunnelmaan pääsin kyllä mukaan, ja kisaviikonloppuna myös Milanossa kuhisee kuin muurahaispesässä. Sijaitseehan Monzan kilparata vain noin 20 kilometrin päässä.


 Monzan radalla formulat ovat viihtyneet vuodesta 1922 lähtien poikkeusvuosia lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista oli vuosi 1947, jolloin Monzan rata oli sodan jäljiltä yhä käyttökelvoton. I…

Ananaspizza! Mamma mia!

Kuva
Inspiraatioviini virtaa yhä ja ajattelin hyödyntää siitä kumpuavan luovuuden tänäänkin blogiartikkelin kirjoittamiseen. En edes itse usko, että nyt kulmaan alkaisi ilmestyä uusia tekstejä usein, vaan todennäköisemmin epäsäännöllisyys on linja jatkossakin. Mene ja tiedä.
Kuluva kesä on ollut tapahtumarikas ja sen rosoiseen verkkoon on uinut myös muutama todellinen yllätys. Mutta varsinaisen ruokakulttuurin vallankumouksen koin heinäkuun alussa, kun olin syömässä kummityttöni ja ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa. Nimittäin pizzalistalta löytyi kinkku-ananaspizza. Siis pizza, jossa on ANANASTA. Ja vielä listalle painettuna.
Ei kait siinä, sanoisi suomalainen. Ainahan ananas pizzaan on kuulunut ja tulee kuulumaan. Mutta italialaisen mielessä ananas pizzassa on yhtä houkutteleva kuin makrilli mansikkakakussa ja se kyllä ilmaistaan liioitellun dramaattisesti joka kerta, kun asia tulee esille. Mamma mia! L'ananas sulla pizza??? Ma NON si può. Ananasta ei kerta kaikkiaan voi la…

Ferragosto ja vielä on punaviiniä

Kuva
Hupsista huikkaa, tämäkin vuosi on sännännyt yli puolenvälin niin, ettei mun seinältä löydy ensimmäistäkään kirjoitusta. Muutaman ystävän kanssa tässä vitsailtiin, että kirjoituskynän polttoaineena käyttämäni punaviini on loppunut. Inspiraation lähde kuitenkin on ehtymätön.

Palasimme eilen Suomesta, jossa vietimme toimeliaan mutta samalla oikein rentouttavan loman. Olen luonnostani äärettömän laiska, joten on onni, että tekeminen tuottaa iloa ja nautintoa enemmän kuin pelkkä paikallaanolo. Vaikka toki sitäkin tarvitsen. Joutenoloa ihan vaan jalat kattoon nostaen, kirjojen ja artikkeleiden maailmoihin solahtaen ja erityisesti perheen ja ystävien kanssa yhdessäollen ja seurustellen.

Kuin viini vanhetessan myös kotimaassa vietetyt lomat paranevat ajan kanssa. Suorituskeskeisyys katoaa ja tilalle astuvat tuokiot, jotka tallentuvat omaan kaikkien aistien muistikuva-albumiin. Eivät niinkään instaan tai faceen tai muuhun somekanavaan, jossa jaetut hetket eivät välttämättä piirry niin ainu…

Walking in the air - On allain avaruus

Kuva
Tänä vuonna mulle tuli täyteen kymmenen vuotta yhteiseloa Milanon kanssa. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas niin ilossa kuin surussakin. Mutta näistä tuonnempana. Nyt on Jouluyö ja aika tunnelmoinnin.



Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiseen tupaan.
"On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie
On toinen maailma, on hämäräinen tie
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää
Kun pilvenportaisiin vain kevyt jälki jää

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan
Joku jää katsomaan, kuka lentää noin
Itsekin hämmästyn, kun lentää voin

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain
On kuu niin sininen mun lentomatkallain

Kuutamoon liukenee portaat pilvien
Liukenen itsekin ja leijailen

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen
On tähdet kotimaan ja nähdä saan mä sen..."
 - Nightwish - Walking In The Air HD (The Snowman) -

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2017. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä jokaiseen kotiin.

Helpot, nopeat ja ihanat lihapullat alla Fede

Kuva
On taas Anniinan ruokakulman vuoro. Tai eihän nämä tänne päätyvät ruokapöydän helmet juuri koskaan ole minun käsialaa. Kyllä kunnia kuuluu useimmiten Fedelle, jonka käsissä helpot ja herkulliset kotiruoat syntyvät sillä aikaa, kun mä lasken päivän pölyt pesualtaaseen. Keittiötouhuihin osallistun avaamalla aperitiivipullon ja kasaamalla lautaselle pientä naposteltavaa ruokahalua herättämään, jos se noin niin kuin koskaan ennättää kunnolla nukkumaankaan.

Tänään korkkiruuvia kiertäessäni pannulla ruskettuivat lihapullat. Nuo Feden ihanat isot ja pehmeät pullat, joiden sisältä tavallisesti paljastuu yllätys. Niin kuin tänään miedon savujuuston muodossa. Tässäpä sitten tämäniltainen sapuska helpossa paketissa neljälle hengelle noin 40 minuutissa.


Pullataikina:
 500g jauhelihaa
 1 kananmuna
 nyrkillinen hienoksi silputtua sipulia
 nyrkillinen korppujauhoja
 nyrkillinen silputtua persiljaa
 rutistus sinappia
 suolaa
 pippuria
paistamiseen öljyä, ellei uuni

Täyte:
 noin 150g savujuustoa ku…

Elokuisen Milanon kahdet kasvot

Kuva
Elokuu taittui ehtooseen, mutta viivähdän vielä hetken elokuisessa Milanossa. Kaupungissa, jonka luonne muuttuu tyystin yhden kuukauden ajaksi vuodessa. Kyllä sen aistii kaikin tavoin, kun katukuvasta katoaa muutama miljoona kanssakulkija. Useat liikkeet ja palvelut sulkevat ovensa, jos eivät ihan koko kuukaudeksi, niin ainakin pariksi kolmeksi viikoksi. Avoinna ovat ainoastaan turisteille suunnatut paikat ja pääasiassa aasialaisten ylläpitämät kaupat ja palvelut.


  Julkinen liikenne vähentää vuoroja isolla kauhalla ja yksityisliikenteen kaasupäästöt häviävät kuin kuuluisa tusahdus Saharaan. Katuja kulkiessa toisinaan vaikutelma on kuin vaeltaisi hylätyssä autiokaupungissa, sellainen lapsuuden liisaihmemaassa- tai olliyksinmaailmassa-ilmiö. Keskeisillä valtaväylilla ei ole ketään, vehreissä puistoissa ei näy ketään ja isojen asuinalueiden ikkunoita peittävät raskaat kaihtimet päivästä toiseen, viikosta toiseen. Jos kaupunki ei ihan kokonaan pysähdy, niin kovasti se hidastaa tahtia.

Er…

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Kuva
Millainen elämys mahtaakaan syntyä, kun yhdistetään Riikan tuottama viini, Jyrkin kokkaama kotiruoka, pieni seurue Milanon seudulla viihtyviä suomalaisia ja tavalla tai toisella näihin sotkeutuneita italialaisia?

Se piti tietysti selvittää eräänä toukokuisena lauantaipäivänä, jolloin eri puolilta Lombardiaa starttasi muutama autokunta päämäränä Serralunga d'Alba, pieni idyllinen maalaiskylä Piemonten maakunnassa. Tarkemmin navigaattoreihin naputeltiin osoitteeksi Sukulan viinitila, jonne olimme sopineet viinitarhavierailun ja lämminsavulohilounaan. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä italialaisten herkkujen keskellä olimme valinneet pääruoaksi suomalaisittain tyypillisen lämminsavulohen? Selitän.

 Kalan lämminsavustus on melko tuntematon valmistusmenetelmä ainakin mun italialaisessa ystävä- ja tuttavapiirissäni, mutta lohi on arvokala täälläkin. Tuntemani täkäläiset kalaruoan ystävät, jotka ovat saaneet iskeä hampaansa lämminsavuloheen, ovat poikkeuksetta ihastuneet kyse…