domenica 26 febbraio 2017

Neitsyt Marian silmät ja kiehuvat jalat

Taas tänään, helmikuun jo vetäessä henkeä loppurutistusta varten, aurinko työnsi pilvet tieltään ja pollotti mukavasti siellä horisontin ja taivaanlaen välissä. Taas tänään Federicon kaktuksissa talvehtineet heinäsirkat nousivat ruukun reunalle paistattamaan päivää. Mutta vasta tänään piipahdettuani pihalla huomasin, kuinka kevään ensikukkaset olivat nuupahtamaisillaan nurmikolla. Pikkuruiset margaritat ja neitsytmariansilmät.

Silmäyksenluonti kevääseen.

Epävirallisesti olen siis missannut kevään alkamisen tänä vuonna. Viralliseti tosin Italiassa kevät alkaa 21. maaliskuuta, jota on mahdoton ohittaa, koska takuuvarmasti kaikki siitä pikkujuttelevat kyseisenä päivänä. Silti minua harmittaa, sillä harhaisena olen kuvitellut olevani tässä-hetkessä-eläjä, jota todistettavasti en ole, koska en ole älynnyt selkeitä keväänmerkkejä. En, vaikka olen saanut niistä niin monta muistutusta.

 Ystävänpäivänä olin orkideantuoksuissa tunnelmissa, joten lähetin kukkasentuoksuisia toivotuksia ystävälleni Suomeen. Paluuviestissä sain koirankakan-, märän hiekan- ja sulavedentuoksuisia toivotuksia. Lemmikin ulosteenhaju taipuu täälläkin lemmikin ulosteenhajuksi ja kosteista pienistä sorakeitaista tulvahtavat lemahdukset vastaavat kaiketi kastuneen hiekan aromeja. Sulavesi täällä virtaa virtsana ja esiintyy ammoniakinhajuisena varsinkin asemankulmilla kulkiessa. Mutta kevättä en hoksannut, vaikka kaikkea tätä ihan nenäni edessä olikin.

Monelle italialaiselle Sanremon musiikkifestivaali merkitsee talven taipumista. Ystävänpäivää edeltävällä viikolla vietettiin festivaalia, jonka jälkeen kukkakauppiaille ilmestyivät ihanat värikkäät kevätesikot (ital. primula). Juhlaviikon aikana eräänä iltana Fede totesi kotiutuessaan että kevät on tulossa, koska jalat kiehuvat kengissä. Vaan minulla eivät helikellot helähtäneetkään. Mutta jotta ensi vuonna ja sitä seuraavinakin näkisin margaritat ja madonnansilmät täydessä loistossa, pistän nyt totena mekkoon, että havahdun kevään tuloon, kun Feden kattilat alkavat kiehua ja musiikkifestivaali Sanremo valtaa olohuoneet.


Varma keväänmerkki. Feden kattilat, joiden alkaessa kiehua kannattaa alkaa vilkuilla myös muita merkkejä. Ettei käy niin, että alkaneesta keväästä jäävät käteen vain jo kukoistuksensa nähneet kevätkukkaset.

mercoledì 1 febbraio 2017

Pasta alla Cremasca

Talven kylmimmät päivät ovat vierähtäneet pitkälti kotioloissa, jos ei lasketa työn vaatimia pakkoliikkeitä eikä muutamia ihan mieluisia tapahtumia, jotka ovat kuljettaneet posken- ja sormenpäät ulos kohmettumaan. Kotona vilua pakoillessa on tullut tehtyä monenlaista äärimmäistä laiskuutta vaativaa hommaa, kuten löhöiltyä divaanilla silmät televisiota tai näyttöruutua tapittaen. Toisinaan vain kädet ovat työskennelleet tuottaen villalangoista erilaisia lämmikkeitä samaan aikaan kun aivot ja ajatukset ovat paenneet erilaisiin virtuaalisiin ympäristöihin.

Ihan turhaa television töllötys ei sentään ole ollut, koska eräänä sunnuntaiaamupäivänä tykkäämässäni kokkausohjelmassa törmäsin mielenkiintoiseen ohjeeseen, jonka tarjoilen nyt teille.

Pasta alla Cremasca. Reseptissä suositellaan tummien keksien käyttöä, jotta annos saa vähän väriä. Mutta väristä viis, herkullista on. Koska unohdin ottaa omat kokkauskuvat, kaikki artikkelin kuvat olen pöllinyt eri lähteistä. (Tämä kuva on täältä)


Pasta alla Cremasca
neljälle hengelle

350 g  pastaa esimerkiksi simpukkaa tai perhosta
100 g  voita
4-8     salvian lehteä
8 rkl    tummaa amarettikeksiä (3-5 kpl koosta riippuen)
8 rkl    parmesaaniraastetta
suolaa


Kaada lasiin ruoanlaittojuoma. Mielellään punaviiniä.
Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.
Pastan kiehuessa sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa ja heitä joukkoon salviat. Jottei voi kärähdä, minä yleensä sammutan tulen heti, kun voi on sulanut.
Laita amarettikeksit keittiöpyyhkeen sisään ja murskaa ne käyttäen joko nyrkkiä tai jotain kättä pidempää kuten mukinpohjaa tai vasaraa. Murskeen kuuluu jäädä hieman rosoiseksi, se ei missään nimessä saa olla pelkää pulveria.
Tässä vaiheessa voit ottaa kelpo kulauksen lasista odotellessasi pastan kypsymistä.
Kun pasta on valmis, käytä se lävikössä ja kaada takaisin keitinkattilaan. Älä huuhtele pastaa.
Lisää kattilaan maustunut voisula - salviat voit noukkia pois ennen kaatoa tai jos keksit olivat vaaleita, salviat voivat jäädä värittämään annoksia - amarettimurska ja parmesaaniraaste. Sekoita kunnolla ja tarkista maku.
Annostele värikkäille lautasille, täytä viinilasit ja kutsu porukka syömään.

Ruokapöydässä ota reilusti vastaan saamasi kehut. Olet ne ansainnut.

Tämän ruokalajin salaisuus on amarettikeksien ja parmesaaniraasteen yhdistelmä. (Kuvat täältä ja täältä)