Ananaspizza! Mamma mia!

Inspiraatioviini virtaa yhä ja ajattelin hyödyntää siitä kumpuavan luovuuden tänäänkin blogiartikkelin kirjoittamiseen. En edes itse usko, että nyt kulmaan alkaisi ilmestyä uusia tekstejä usein, vaan todennäköisemmin epäsäännöllisyys on linja jatkossakin. Mene ja tiedä.

Kuluva kesä on ollut tapahtumarikas ja sen rosoiseen verkkoon on uinut myös muutama todellinen yllätys. Mutta varsinaisen ruokakulttuurin vallankumouksen koin heinäkuun alussa, kun olin syömässä kummityttöni ja ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa. Nimittäin pizzalistalta löytyi kinkku-ananaspizza. Siis pizza, jossa on ANANASTA. Ja vielä listalle painettuna.

Ei kait siinä, sanoisi suomalainen. Ainahan ananas pizzaan on kuulunut ja tulee kuulumaan. Mutta italialaisen mielessä ananas pizzassa on yhtä houkutteleva kuin makrilli mansikkakakussa ja se kyllä ilmaistaan liioitellun dramaattisesti joka kerta, kun asia tulee esille. Mamma mia! L'ananas sulla pizza??? Ma NON si può. Ananasta ei kerta kaikkiaan voi laittaa pizzaan, italialainen hokee ja pitää kämmentä otsallaan.

Muistan erityisen hyvin yhden ravintolaillallisen noin kymmenen vuoden takaa, kun menimme erään suomalaisporukan voimin viihtyisään perhetrattoriaan Milanossa. Olin siinä vaiheessa jo hyvin tietoinen päivittelystä, jonka ananaspizza saa aikaan ja täysin varma siitä, ettei kyseistä täytettä löytyisi yhdestäkään listapizzasta. Jälkiruokalistalta sitä kyllä saisi. Mutta koska seurueessa ananasta tiedusteltiin moniäänisesti, niin ajattelin, ettei yrittänyttä seivästetä. Kai.

Tarjoiluvuorossa ollut ravintolan vanha isäntä lähestyi pöytäämme, kun plättyjen valintahässäkkä alkoi olla loppusuoralla. Ystävällisten tervehdysten jälkeen päästin ilmoille ensimmäisenä SEN kysymyksen. Saako teillä pizzaan ananasta? Pirteästi ja teeskennellen reipasta kuin gynegologin vastaanotolla. Herra tarjoilijan kirjoitusvälineet valahtivat sivuille ja hänen päänsä yläpuolelle ilmestyi iso kysymysmerkki. Oli sen näköinen kuin olisin pyytänyt kissaa lautasella. Päätään pudistellen hän totesi, että täytyypä käydä keittiössä kokkia jututtamassa ja katosi samantien saluunanovista kyökin puolelle.

Jaaha jaaha, mietin ja totesin ääneen, että saattaapa sieltä jotain tullakin. Niin kuin muutaman pitkän minuutin kuluttua tulikin. Saluunanovet rävähtivät auki kuin lännenfilmeissä ennen vanhaan kun kookas kokki saapasteli ravintolasaliin tarjoilijaisännän seuratessa vaivihkaa perässä. - Kuka täällä kysyy ananasta pizzaan? kokki jyrähti matalalla mutta kantavalla äänellä. Ainakin puolet kymmenpäisestä seurueestamme nosti kätensä ja hetken aikaa kokki mittaili ryhmäämme sanomatta sanaakaan. Keittiön heiluriovet olivat yhä liikkeessä tuulettaen hennosti saliin laskeutunutta painostavaa ilmaa.

Sitten kokki aloitti vuorisaarnansa, että nyt hänkin on joutunut näkemään tämän gastronomian kauhuhetken, kaikkien itseään kunnioittavien keittiöpäälliköiden painajaisen, josta tätä ennen oli kuullut vain huhuja. Ananas pizzassa! Lähes yhtä pöyristyttavää ellei jopa pahempaa kuin pyytää ketsuppia pasta-annokseen, mikä sekin on anteeksiantamatonta. Joka tällaista kysyy ansaitsee kunnon potkun takalistoon. Ranskalaisia perunoita tai vaikka banaania hän vielä voisi laittaa pizzan päälle, mutta että ananasta. Ei hyvää päivää.

Vaikka ajatus banaanin peittämästä kiekosta huvitti mua, aloin jo pelästyä, että nyt olen loukannut kokkia oikein olan takaa ja että kohta kengänkuva tosiaan koristaisi kannikkaani. Mutta sitten kokki purskahti nauruun ja totesi, että ei vainen. On kummallisia pyyntöjä ennenkin tullut ja että eiköhän tässäkin päästäisi kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Ja niin siinä kävi, että ammattiylpeyteensä vedoten mestari kieltäytyi itse laittamasta ananaspaloja pizzoihin, mutta ananakset tarjoiltiin erikseen niin, että jokainen sai itse laittaa lisätäytteen frisbeehinsä. -Ma NON si può, kokki hoki ja hymyillen piteli kämmentä otsallaan.

Vaan kyllä voi, ja nykyään siis myös Milanossakin ainakin yhdessä ravintolassa. Että tervetuloa vaan ananaspizzan ystävät. La pizza all'ananas, per favore.

Ananas pizzassa kuin makrilli mansikkakakussa? Kyllä suomalaiseen suuhun ananas maistuu pizzassa, vaikka edelleen suosikkini on suussasulava Margherita.

Kommentit

Luetuimmat

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Kakkajuttuja ja muita alatyylin ilmaisuja

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa