Anniinankulma

Mitäpä noista. Formuloista. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että olen jo tipahtanut kokonaan F1-kelkasta. Mutta kun formulakaruselli pyörähti käyntiin faneille suunnatun festivaalin merkeissä Milanossa aiemmin viikolla, varpaisiin hiipi kutina, että sinne on päästävä. Italiassa tapahtuman johtotähtenä on luonnollisesti Ferrari, tuo 71-vuotias elinvoimainen ja korskuva ori, joka yhä vaan villitsee kansan. Faneista puhumattakaan. Harmi, että toisinaan työt astuvat huvitusten edelle ja niin multa jäi näkemättä Kimi Räikkösen ja Sebastian Vettelin työnäytteet ja irrottelut Milanon Darsenaan pystytetyllä varjoradalla. Mutta festaritunnelmaan pääsin kyllä mukaan, ja kisaviikonloppuna myös Milanossa kuhisee kuin muurahaispesässä. Sijaitseehan Monzan kilparata vain noin 20 kilometrin päässä. Ferrari - elinvoimainen ja korskuva ori.  Monzan radalla formulat ovat viihtyneet vuodesta 1922 lähtien poikkeusvuosia lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista oli vuosi 1947, jolloin...

Inspiraatioviini virtaa yhä ja ajattelin hyödyntää siitä kumpuavan luovuuden tänäänkin blogiartikkelin kirjoittamiseen. En edes itse usko, että nyt kulmaan alkaisi ilmestyä uusia tekstejä usein, vaan todennäköisemmin epäsäännöllisyys on linja jatkossakin. Mene ja tiedä. Kuluva kesä on ollut tapahtumarikas ja sen rosoiseen verkkoon on uinut myös muutama todellinen yllätys. Mutta varsinaisen ruokakulttuurin vallankumouksen koin heinäkuun alussa, kun olin syömässä kummityttöni ja ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa. Nimittäin pizzalistalta löytyi kinkku-ananaspizza. Siis pizza, jossa on ANANASTA. Ja vielä listalle painettuna. Ei kait siinä, sanoisi suomalainen. Ainahan ananas pizzaan on kuulunut ja tulee kuulumaan. Mutta italialaisen mielessä ananas pizzassa on yhtä houkutteleva kuin makrilli mansikkakakussa ja se kyllä ilmaistaan liioitellun dramaattisesti joka kerta, kun asia tulee esille. Mamma mia! L'ananas sulla pizza??? Ma NON si può . Ananasta ei kerta kaikkiaa...

Hupsista huikkaa, tämäkin vuosi on sännännyt yli puolenvälin niin, ettei mun seinältä löydy ensimmäistäkään kirjoitusta. Muutaman ystävän kanssa tässä vitsailtiin, että kirjoituskynän polttoaineena käyttämäni punaviini on loppunut. Inspiraation lähde kuitenkin on ehtymätön. Palasimme eilen Suomesta, jossa vietimme toimeliaan mutta samalla oikein rentouttavan loman. Olen luonnostani äärettömän laiska, joten on onni, että tekeminen tuottaa iloa ja nautintoa enemmän kuin pelkkä paikallaanolo. Vaikka toki sitäkin tarvitsen. Joutenoloa ihan vaan jalat kattoon nostaen, kirjojen ja artikkeleiden maailmoihin solahtaen ja erityisesti perheen ja ystävien kanssa yhdessäollen ja seurustellen. Kuin viini vanhetessan myös kotimaassa vietetyt lomat paranevat ajan kanssa. Suorituskeskeisyys katoaa ja tilalle astuvat tuokiot, jotka tallentuvat omaan kaikkien aistien muistikuva-albumiin. Eivät niinkään instaan tai faceen tai muuhun somekanavaan, jossa jaetut hetket eivät välttämättä piirry niin a...

Tänä vuonna mulle tuli täyteen kymmenen vuotta yhteiseloa Milanon kanssa. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas niin ilossa kuin surussakin. Mutta näistä tuonnempana. Nyt on Jouluyö ja aika tunnelmoinnin. Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiseen tupaan. "On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie On toinen maailma, on hämäräinen tie On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää Kun pilvenportaisiin vain kevyt jälki jää Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan Joku jää katsomaan, kuka lentää noin Itsekin hämmästyn, kun lentää voin On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain On kuu niin sininen mun lentomatkallain Kuutamoon liukenee portaat pilvien Liukenen itsekin ja leijailen On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen On tähdet kotimaan ja nähdä saan mä sen..."  - Nightwish - Walking In The Air HD (The Snowman) - Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2017. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää...

On taas Anniinan ruokakulman vuoro. Tai eihän nämä tänne päätyvät ruokapöydän helmet juuri koskaan ole minun käsialaa. Kyllä kunnia kuuluu useimmiten Fedelle, jonka käsissä helpot ja herkulliset kotiruoat syntyvät sillä aikaa, kun mä lasken päivän pölyt pesualtaaseen. Keittiötouhuihin osallistun avaamalla aperitiivipullon ja kasaamalla lautaselle pientä naposteltavaa ruokahalua herättämään, jos se noin niin kuin koskaan ennättää kunnolla nukkumaankaan. Tänään korkkiruuvia kiertäessäni pannulla ruskettuivat lihapullat. Nuo Feden ihanat isot ja pehmeät pullat, joiden sisältä tavallisesti paljastuu yllätys. Niin kuin tänään miedon savujuuston muodossa. Tässäpä sitten tämäniltainen sapuska helpossa paketissa neljälle hengelle noin 40 minuutissa. 'Alla Fede' tarkoittaa italiaksi Feden tapaan. Tässä annoksessa alla on tomaattikastike, päällä mureat ja miedosti savunmakuiset lihapullat ja välissä vihreät. Mutta yhtä kaikki 'lihapullat alla Fede '.   Pullataikina :  5...

Elokuu taittui ehtooseen, mutta viivähdän vielä hetken elokuisessa Milanossa. Kaupungissa, jonka luonne muuttuu tyystin yhden kuukauden ajaksi vuodessa. Kyllä sen aistii kaikin tavoin, kun katukuvasta katoaa muutama miljoona kanssakulkija. Useat liikkeet ja palvelut sulkevat ovensa, jos eivät ihan koko kuukaudeksi, niin ainakin pariksi kolmeksi viikoksi. Avoinna ovat ainoastaan turisteille suunnatut paikat ja pääasiassa aasialaisten ylläpitämät kaupat ja palvelut. Kaupunkiviidakko (Piazza del Duomo)  Elokuun ajaksi hylätyt työmaat - rakennustyömaa ja toimistot. (Regione Lombardia)   Julkinen liikenne vähentää vuoroja isolla kauhalla ja yksityisliikenteen kaasupäästöt häviävät kuin kuuluisa tusahdus Saharaan. Katuja kulkiessa toisinaan vaikutelma on kuin vaeltaisi hylätyssä autiokaupungissa, sellainen lapsuuden liisaihmemaassa- tai olliyksinmaailmassa-ilmiö. Keskeisillä valtaväylilla ei ole ketään, vehreissä puistoissa ei näy ketään ja isojen asuinalueiden ikkunoit...

Millainen elämys mahtaakaan syntyä, kun yhdistetään Riikan tuottama viini, Jyrkin kokkaama kotiruoka, pieni seurue Milanon seudulla viihtyviä suomalaisia ja tavalla tai toisella näihin sotkeutuneita italialaisia? Se piti tietysti selvittää eräänä toukokuisena lauantaipäivänä, jolloin eri puolilta Lombardiaa starttasi muutama autokunta päämäränä Serralunga d'Alba, pieni idyllinen maalaiskylä Piemonten maakunnassa. Tarkemmin navigaattoreihin naputeltiin osoitteeksi Sukulan viinitila, jonne olimme sopineet viinitarhavierailun ja lämminsavulohilounaan. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä italialaisten herkkujen keskellä olimme valinneet pääruoaksi suomalaisittain tyypillisen lämminsavulohen? Selitän.  Kalan lämminsavustus on melko tuntematon valmistusmenetelmä ainakin mun italialaisessa ystävä- ja tuttavapiirissäni, mutta lohi on arvokala täälläkin. Tuntemani täkäläiset kalaruoan ystävät, jotka ovat saaneet iskeä hampaansa lämminsavuloheen, ovat poikkeuksetta ihastuneet ky...