Piti soittaa palokunta

Kesäkuuma on pehmentänyt permanentin ja pään. Sain kimmokkeen tämän tekstin julkaisuun, kun Etelä-Saksassa asuva ulkosuomalainen äiti päivitteli lukkosepän hintalappua jäätyään lukkojen taakse kodin ulkopuolelle. Alunperin kirjoitin tarinan blogiryhmän kommenttilootaan, missä näin kirjoituksenkin ensimmäisen kerran, mutta nyttemmin mieleeni juolahti, että tässähän on ainekset yhden kulttuurisopan keittoon.
Pii-paa, palokunta saapuu. On työtehtäviä moninaisia, mihin kutsutaan palomiehiä. (Kuva täältä)
 Muutettuani Milanoon tutustuin eräässä rokkibaarissa palomieheen, joka vapaa-aikanaan viihtyi samojen sointujen ääressä. Kerran meillä tuli puheeksi palomiesten monipuolinen toimenkuva ja kaveri kertoi, että perinteisten sammutus- ja pelastustehtävien lisäksi palokuntaa pyydetään paikalle monissa arkipäiväisissä ongelmatilanteissa, kuten avaamaan ovi tapauksessa, jossa joku on jäänyt lukkojen taakse. Ihmettelin isoon ääneen, että mitenkä? Jos oven kiinnipainettuaan huomaa avaimen jääneen sisälle, niin eikö tavallisesti tällaisessa hädässä mieluummin kilauteta isännöitsijälle tai lukkosepälle kuin pyydetä palomiehiä paikalle. Ei kuulemma. Palomiehet hoitavat ja lisäksi palvelu on ilmainen. Olin käkenä.

 Kerran sitten sattui niin, että kotiin palatessani huomasin unohtaneeni avaimet kotiin ja avomies avaimineen saapuisi vasta tuntien kuluttua keskellä yötä. Vaikka edellä mainitusta keskustelusta oli kulunut jo vuosia, muistin siinä hetkessä palomiesystäväni ja tämän neuvon pelastuslaitoksen aukaisupalvelusta. Sen enempää miettimättä soitin hätäkeskukseen ja ilmoitin jääneeni lukkojen taakse, mutta että hätäni ei ollut millään tavalla kiireellistä sorttia. No, vähemmässä kuin vartissa kotitalomme eteen kurvasi kaksi isoa paloautoa sireenit ulvoen ja autoista hyppäsi ulos kymmenkunta palomiestä. Ihmettelin hämilläni johtajalle, että nyt on kyllä aika paljon kalustoa liikkeellä, koska pitäisi ainoastaan tiirikoida auki yksi ulko-ovi. Epäjohdonmukaisesti aloin selvittää kolmien kotiavainteni kohtaloa, joista kahdet sijaitsivat sillä hetkellä sisätiloissa lukkojen takana ja kolmas matkasi maailmalla kotiutuen vasta tuntien kuluttua. Tietysti mainitsin, että idean hätäkeskukseen soitosta olin saanut ystävältäni palomieheltä, siis heidän kollegaltansa, joka aikoinaan oli osannut opastaa minua tällaisten ongelmatilanteiden varalta.

 Johtaja kuunteli kertomustani ja katsoi minua kuin vähä-älyistä, joksi itseni loppujen lopuksi tunsinkin. Kuunneltuaan aikansa sekavaa sepustusta hän kehoitti minua vielä miettimään, että josko kuitenkin saisin jostakin vara-avaimet tai odottaisin avomiehen saapuvaksi. He kun eivät tiirikoisi ovea auki, vaan se pistettäisiin kirveellä säpäleiksi ja lopputulemana edessä olisi uuden ulko-oven osto plus viikonlopun vietto avoimin ovin, koska pyhänä ovikaupat pysyivät kiinni. Valintani oli nopea ja nolona pahoittelin hämminkiä. Palomiehiä nauratti ja huvitti, mutta ystävällisesti he toivottivat illanjatkoja.

Tällä kertaa vettä tarvittiin vain janon sammuttamiseen.

 Episodi kustansi siinä hetkessä pyöreät nolla euroa, mutten osaa arvata, mitä operaatio kustansi veronmaksajan näkökulmasta ja myönnän, etten ole erityisen ylpeä keitettyäni moisen sopan. Vaan katsellessani siinä hiljaisena poistuvia paloautoja lusikka vielä kauniissa kädessä, lähetin mielessäni pinnan letkumestariystävälleni. Meillä kun oli tapana myös huiputtaa toisiamme kulttuurieroissa. Hoksasin, että olin vielä vuosienkin jälkeen langennut jekkuun. Vaan pistin totena mekkoon, että hänen osaltaan viimeisen kerran. Muita neuvojaan en aio enää käytännössä testata. Uskoisin.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Niin Tiina, pitänee päivittää harkintakyvyllä tuo hartioiden väliin asennettu työkalu😊 Tänään olin hälyttämässä poliisit hätiin, kun huomattiin, että asuntoomme oli yritetty murtautua. Fede moitti, että mulla on hälytyskeskussormi ihan liian herkässä. Ensin ilmoitetaan murtoyrityksestä vuokranantajalle ja rikosilmoitus voidaan tehdä kuvien kera myöhemminkin. Ei poliisia kotiin soiteta tällaisessa tilanteessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Kakkajuttuja ja muita alatyylin ilmaisuja

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa

Laukkukoukku

Jäähyväiset