Haaste: uutta blogi-luettavaa metsästämään (Liebster award)
Tuntuu että kello käy turhan joutuisasti tänä vuonna. En ole vielä tottunut kirjoittamaan vuosilukua 2015 ja nyt on ylitetty kirkkaasti jo puolen vuoden rajapyykki. Voi apua. Lisäksi tuntuu, etten ole saanut aikaan mitään järkevää kuluneena vuonna. Enimmäkseen olen hengaillut ja oleillut rauhallisesti. Jos vapaa-aika on sujunut leppoisasti, eivät kiireet ole pahemmin sohineet työelämääkään ja pisteenä pullan päällä kohta tämän hektittömän elämän keskellä käännämme nappulan kesäloma-asentoon.
Vaan ihan hyvä niin. Vaikka sydänkesän keskiajassa elo on rauhaisaa, ei ajatuksen hissi enää aja ihan ylimpiin kerroksiin. Syynä aivotoiminnan taantumiseen pidän Saharasta puhaltavan kuuman ilman ja keskilaelta polttavasti porottavan auringon saumatonta yhteistyötä, jota on jatkunut parisen viikkoa. Alkukesän pohjoisilla virkistävillä tuulenvireillä kesytetty auringonpaiste on yhtä kaukana menneisyydessä kuin Kalevalan tapahtumat. Näin se muisti valikoi ja tunteet vievät. Mutta ennen loppuvuoden lopullista lobotomiaa haluan vielä kerran tuntea, miltä ajattelu maistuu.
Sain jo jonkin aikaa sitten Aitolife-blogin kirjoittajalta Katjalta pähkinän purtavaksi Liebster award-haasteen muodossa. Haasteen tarkoitus on antaa näkyvyyttä blogeille, joten tässä on oiva tilaisuus tutustuttaa sinut muutamaan blogiin, josta itse pidän ja joka todennäköisesti ei ole ollut vielä mukana haasteessa. Blogit ovat tämän postauksen lopussa.
Katjalta saamieni yhdentoista hauskan kysymyksen kautta koetan tiivistää mielipiteitäni, ryhdistää lennokkaita ajatuksiani ja hillitä tajunnanvirtaa, joka varsinkin sanallisessa kanssakäymisessä rönsyilee liikaa. Mutta kuten sanottu, hissi on epäkunnossa.
1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Anniinankulma syntyi verkkokauppablogiksi, joka kuitenkin kompuroi ja kaatui jo ensimmäisellä aidalla. Välitilinpäätöksen jälkeen blogista on tullut foorumi, johon puran tuulella ja punaviinillä käyvää kirjoitusviettiäni. Kirjoitan enimmäkseen aiheista, jotka kiinnostavat minua, mutta olen iloinen, jos artikkelit kiinnostavat myös sinua.
2. Mikä bloggaamisessa on yllättänyt sinut eniten?
Ihan eniten tietokoneen äärellä vietetty aika. Koska työni puolesta olen nainut tietokoneen ja kollegat, jotka lounastauollakin puhuvat teknologiaa, olin jo aikaa sitten päättänyt elää vapaa-ajalla ruudun ulkopuolista elämää. Kun sitäkin on. Mutta mutta. Postauksen kirjoittamiseen tarvitsen tietokoneen, ja usein omaa artikkelia aloittaessani minulle käy niin, että lähteitä tai lisätietoa hakiessa yksi linkki johtaa toiseen. Alkaa artikkelisurffaus, jonka seurauksena aaltoja seuratessa huomaan, että olen ajautunut kauaksi omasta rannastani eli alkuperäisestä aiheesta. Koska purjehduksen seurauksena eksyn usein mielenkiintoisiin julkaisuihin ja artikkeleihin, karilleajot ovat mieluisia.
3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
Arvostan sujuvaa ja ilmavaa kirjoitustapaa. Iso plussan saavat artikkelit, jotka tarjoavat jotakin uutta, on se sitten tietoa, ajatuksia tai elämyksiä. Blogikirjoitus, joka kirvoittaa heleät naurut, takaa sen, että palaan uudestaan kirjoittajan helmoihin.
4. Mikä on lempielokuvasi?
Spontaani vastaukseni on Kusturican ohjaama 'Gatto nero, gatto bianco (Musta kissa, valkoinen kissa)'. Tämä on yksi niitä harvoja rainoja, jonka olen nähnyt samaan syssyyn yhdellä istumalla. Olen nimittäin täysin lahjaton mitä tulee elokuviin. Ensinnäkin käyn teattereissa liian harvoin ja kotona sohva-asennossa silmät menevät nopeasti ristipistoille niin, että leffoja tulee nähtyä varttitunnin pätkissä.
Kulttielokuvien listalleni ovat päässeet 'Pulp fiction' ja 'La vita è bella (Kaunis elämä)'. Molemmat olen nähnyt kerran elämässäni kokonaan ja useasti pätkissä. Ja olen aina valmis katsomaan kuvat uudestaan joko kokonaan tai osissa. Rock- ja metallimusiikin ystävänä pidän monista kategoriaan kuuluvista dokumenteista ja elämänkerroista, mutten viitsi listata kilometritehdasta.
5. Minkä asian haluaisit elämässäsi olevan toisin juuri nyt?
Haluaisin kotiini vakaasti toimivan ilmastointilaitteen. Kun laite lakkaa toimimasta kesken kuumimman viikonlopunvieton eikä huolto pääse paikalle ennen seuraavaa arkipäivää, kodissamme kylvetään kuin turkkilaisessa saunassa. Sanailu on sen mukaista. Väittäisin, että olosuhteet höyryjunan uuninlämmittäjälläkin ovat miellyttävämmät. Onneksi laite reistailee harvakseltaan, koska muutoin juttelisin pelkkiä saippuakuplia. Lapsuudenkodissani nimittäin uhmapäissä lauotut voimasanat pestiin suusta saippualla.
6. Piirre, josta olet itsessäsi ylpeä?
Sinnikkyys.
7. Mikä on paras saamasi/kuulemasi elämänohje?
Elä ja anna muiden elää. Tässä lauseessa kiteytyy arvostus ja kunnioitus elämää, toisia ja itseä kohtaan, mikä mielestäni on onnellisen elämän perusta.
8. Mitä elämänohjeita antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
Yhden: do what's right not what's easy. Saman ohjeen annan myös tämän päivän 15-vuotiaalle.
9. Mikä on elämän tarkoitus? (Vaatimattomasti)
Elää tyytyväisenä. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, mutta silti näkökulmani on itsekeskeinen. Keskityn siihen, että olen itse tyytyväinen, koska siten voin parhaitan vaikuttaa siihen, että ympäristönikin on tyytyväinen.
10. Mikä naiseudessa on parasta?
Ehdottomasti vaikein näistä kysymyksistä ja vastauksestakin taitaa tulla melko sukupuoleton, koska olen niin poikatyttö. Olen elänyt naisena koko elämäni, joten en osaa kuvitella itseäni miehisiin pöksyihin. Toisaalta parhaat ystäväni ovat poikkeuksetta olleet poikia, vaikka tyttöjen kanssa asioita puidaankin niiden oikeilla nimillä. Silti luonteeltani olen korkokenkiin ja hepeneihin pukeutuva rekkakuski ja motoristi. Siten vastaukseni on kanada.
11. Mitä ajattelet tulevaisuudesta?
Italiassa toisinaan vitsailemme, ettei meillä suomalaisilla ole tulevaisuutta. Kieliopillisena aikakäsitteenä se onkin totta, sillä suomen kielessä ei ole aikamuotoa futuuri. Mutta on meillä sentään selkeä huominen, alkava syksy, ensi talvi, tuleva kesä ja niin edelleen.
Käsitteenä tulevaisuus on kaikinpuolin kiehtova kuten tuntematon ja ääretön avaruuskin. Pääasiassa suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti. Sinne kiinnittyy tapahtumia, joiden toteutumisen odotus itsessään on jo mukavaa. Tulevaisuuteen liittyy unelmia, joiden toteutumiseksi on itse rakennetava polku ja seurattava sitä. Tulevaisuudessa tapahtuu myös ikäviä ja surullisia asioita, jotka kuitenkin mielessään haluaa työntää hamaan. Sinne jonnekin. Tapahtuvaksi sitten joskus.
Kuitenkin jaan viulisti-säveltäjä Garretin elämänfilosofian carpe diem'esta - hetkeen tarttumisesta ja elämisestä tässä hetkessä. Minulle elämä ja tulevaisuus ovat kuin kirja. Menneisyys on kirjoitettuja sivuja ja lukuja eletystä elämästä, jonne on mukava palata verestämään muistoja ja ehkä ottamaan opiksi vähemmän hauskoista, mutta ajan kultaamista kokemuksista. Tulevaisuus alkaa tästä hetkestä. Jokainen eletty hetki on kuin uusi sana, josta muodostuu lause, kappale ja luku. Kertomus. Väliin mahtuu monia sivuja tavanomaista kerrontaa, arkipäivää, joka ei välttämättä itsessään kiinnosta edes itseä, oman elämän päähenkilöä, mutta joka sitoo mieleenpainuvimmat ylä- ja alamäet tarinan juoneen. Omaan elämään. On selvää, että kaikkeen tapahtuvaan ei voi itse vaikuttaa, mutta paljon voi vaikuttaa siihen miltä teksti näyttää oman kirjan sivuilla.
Jep jep. Nyt rönsyilevä filosofi väistyy ja puheenvuoron saavat seuraavat bloggaajat, joiden palapeli on hajotettu 11:een palaan sekin.
Vaan ihan hyvä niin. Vaikka sydänkesän keskiajassa elo on rauhaisaa, ei ajatuksen hissi enää aja ihan ylimpiin kerroksiin. Syynä aivotoiminnan taantumiseen pidän Saharasta puhaltavan kuuman ilman ja keskilaelta polttavasti porottavan auringon saumatonta yhteistyötä, jota on jatkunut parisen viikkoa. Alkukesän pohjoisilla virkistävillä tuulenvireillä kesytetty auringonpaiste on yhtä kaukana menneisyydessä kuin Kalevalan tapahtumat. Näin se muisti valikoi ja tunteet vievät. Mutta ennen loppuvuoden lopullista lobotomiaa haluan vielä kerran tuntea, miltä ajattelu maistuu.
Sain jo jonkin aikaa sitten Aitolife-blogin kirjoittajalta Katjalta pähkinän purtavaksi Liebster award-haasteen muodossa. Haasteen tarkoitus on antaa näkyvyyttä blogeille, joten tässä on oiva tilaisuus tutustuttaa sinut muutamaan blogiin, josta itse pidän ja joka todennäköisesti ei ole ollut vielä mukana haasteessa. Blogit ovat tämän postauksen lopussa.
1. Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
Anniinankulma syntyi verkkokauppablogiksi, joka kuitenkin kompuroi ja kaatui jo ensimmäisellä aidalla. Välitilinpäätöksen jälkeen blogista on tullut foorumi, johon puran tuulella ja punaviinillä käyvää kirjoitusviettiäni. Kirjoitan enimmäkseen aiheista, jotka kiinnostavat minua, mutta olen iloinen, jos artikkelit kiinnostavat myös sinua.
2. Mikä bloggaamisessa on yllättänyt sinut eniten?
Ihan eniten tietokoneen äärellä vietetty aika. Koska työni puolesta olen nainut tietokoneen ja kollegat, jotka lounastauollakin puhuvat teknologiaa, olin jo aikaa sitten päättänyt elää vapaa-ajalla ruudun ulkopuolista elämää. Kun sitäkin on. Mutta mutta. Postauksen kirjoittamiseen tarvitsen tietokoneen, ja usein omaa artikkelia aloittaessani minulle käy niin, että lähteitä tai lisätietoa hakiessa yksi linkki johtaa toiseen. Alkaa artikkelisurffaus, jonka seurauksena aaltoja seuratessa huomaan, että olen ajautunut kauaksi omasta rannastani eli alkuperäisestä aiheesta. Koska purjehduksen seurauksena eksyn usein mielenkiintoisiin julkaisuihin ja artikkeleihin, karilleajot ovat mieluisia.
3. Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
Arvostan sujuvaa ja ilmavaa kirjoitustapaa. Iso plussan saavat artikkelit, jotka tarjoavat jotakin uutta, on se sitten tietoa, ajatuksia tai elämyksiä. Blogikirjoitus, joka kirvoittaa heleät naurut, takaa sen, että palaan uudestaan kirjoittajan helmoihin.
4. Mikä on lempielokuvasi?
Spontaani vastaukseni on Kusturican ohjaama 'Gatto nero, gatto bianco (Musta kissa, valkoinen kissa)'. Tämä on yksi niitä harvoja rainoja, jonka olen nähnyt samaan syssyyn yhdellä istumalla. Olen nimittäin täysin lahjaton mitä tulee elokuviin. Ensinnäkin käyn teattereissa liian harvoin ja kotona sohva-asennossa silmät menevät nopeasti ristipistoille niin, että leffoja tulee nähtyä varttitunnin pätkissä.
Kulttielokuvien listalleni ovat päässeet 'Pulp fiction' ja 'La vita è bella (Kaunis elämä)'. Molemmat olen nähnyt kerran elämässäni kokonaan ja useasti pätkissä. Ja olen aina valmis katsomaan kuvat uudestaan joko kokonaan tai osissa. Rock- ja metallimusiikin ystävänä pidän monista kategoriaan kuuluvista dokumenteista ja elämänkerroista, mutten viitsi listata kilometritehdasta.
5. Minkä asian haluaisit elämässäsi olevan toisin juuri nyt?
Haluaisin kotiini vakaasti toimivan ilmastointilaitteen. Kun laite lakkaa toimimasta kesken kuumimman viikonlopunvieton eikä huolto pääse paikalle ennen seuraavaa arkipäivää, kodissamme kylvetään kuin turkkilaisessa saunassa. Sanailu on sen mukaista. Väittäisin, että olosuhteet höyryjunan uuninlämmittäjälläkin ovat miellyttävämmät. Onneksi laite reistailee harvakseltaan, koska muutoin juttelisin pelkkiä saippuakuplia. Lapsuudenkodissani nimittäin uhmapäissä lauotut voimasanat pestiin suusta saippualla.
6. Piirre, josta olet itsessäsi ylpeä?
Sinnikkyys.
7. Mikä on paras saamasi/kuulemasi elämänohje?
Elä ja anna muiden elää. Tässä lauseessa kiteytyy arvostus ja kunnioitus elämää, toisia ja itseä kohtaan, mikä mielestäni on onnellisen elämän perusta.
8. Mitä elämänohjeita antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
Yhden: do what's right not what's easy. Saman ohjeen annan myös tämän päivän 15-vuotiaalle.
9. Mikä on elämän tarkoitus? (Vaatimattomasti)
Elää tyytyväisenä. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, mutta silti näkökulmani on itsekeskeinen. Keskityn siihen, että olen itse tyytyväinen, koska siten voin parhaitan vaikuttaa siihen, että ympäristönikin on tyytyväinen.
10. Mikä naiseudessa on parasta?
Ehdottomasti vaikein näistä kysymyksistä ja vastauksestakin taitaa tulla melko sukupuoleton, koska olen niin poikatyttö. Olen elänyt naisena koko elämäni, joten en osaa kuvitella itseäni miehisiin pöksyihin. Toisaalta parhaat ystäväni ovat poikkeuksetta olleet poikia, vaikka tyttöjen kanssa asioita puidaankin niiden oikeilla nimillä. Silti luonteeltani olen korkokenkiin ja hepeneihin pukeutuva rekkakuski ja motoristi. Siten vastaukseni on kanada.
11. Mitä ajattelet tulevaisuudesta?
Italiassa toisinaan vitsailemme, ettei meillä suomalaisilla ole tulevaisuutta. Kieliopillisena aikakäsitteenä se onkin totta, sillä suomen kielessä ei ole aikamuotoa futuuri. Mutta on meillä sentään selkeä huominen, alkava syksy, ensi talvi, tuleva kesä ja niin edelleen.
Käsitteenä tulevaisuus on kaikinpuolin kiehtova kuten tuntematon ja ääretön avaruuskin. Pääasiassa suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti. Sinne kiinnittyy tapahtumia, joiden toteutumisen odotus itsessään on jo mukavaa. Tulevaisuuteen liittyy unelmia, joiden toteutumiseksi on itse rakennetava polku ja seurattava sitä. Tulevaisuudessa tapahtuu myös ikäviä ja surullisia asioita, jotka kuitenkin mielessään haluaa työntää hamaan. Sinne jonnekin. Tapahtuvaksi sitten joskus.
Kuitenkin jaan viulisti-säveltäjä Garretin elämänfilosofian carpe diem'esta - hetkeen tarttumisesta ja elämisestä tässä hetkessä. Minulle elämä ja tulevaisuus ovat kuin kirja. Menneisyys on kirjoitettuja sivuja ja lukuja eletystä elämästä, jonne on mukava palata verestämään muistoja ja ehkä ottamaan opiksi vähemmän hauskoista, mutta ajan kultaamista kokemuksista. Tulevaisuus alkaa tästä hetkestä. Jokainen eletty hetki on kuin uusi sana, josta muodostuu lause, kappale ja luku. Kertomus. Väliin mahtuu monia sivuja tavanomaista kerrontaa, arkipäivää, joka ei välttämättä itsessään kiinnosta edes itseä, oman elämän päähenkilöä, mutta joka sitoo mieleenpainuvimmat ylä- ja alamäet tarinan juoneen. Omaan elämään. On selvää, että kaikkeen tapahtuvaan ei voi itse vaikuttaa, mutta paljon voi vaikuttaa siihen miltä teksti näyttää oman kirjan sivuilla.
Jep jep. Nyt rönsyilevä filosofi väistyy ja puheenvuoron saavat seuraavat bloggaajat, joiden palapeli on hajotettu 11:een palaan sekin.
- Mitä sinulle merkitsee olla suomalainen?
- Mikä on mullistavin muutos elämässäsi?
- Miten hemmottelet itseäsi?
- Millaisesta kodista haaveilet?
- Minkä kotikeittiösi salaisuuden haluat jakaa meille muille?
- Mikä sinua ärsyttää juuri nyt?
- Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
- Jos edessäsi olisi nyt ammatinvalinta, mitä haluaisit tehdä?
- Millä tavoin yllätät sinulle tärkeän ihmisen?
- Kolme asiaa, joista iloitset nykyisessä elämäntilanteessasi?
- Mitä toivotat lukijoillesi?
 |
| Lukulasit päässä valmiina tutkimaan etikettejä. Pullojen etikettejä. Rock 'n' roll ja carpe diem. |
 |
| Naviglion keltainen heinäkuu. Täältä löytyvät kesä ja hyttyset. |
Ilmastointilaite on kyllä hyvä keksintö, harmi ettei sitä ole kakkialla..
VastaaPoistaIlmastointilaite on hyvä juttu, mutta toisaalta kotona ja töissäkin käytämme sitä usein vasta vimeisen hädän hetkellä. Tänä vuonna heinäkuu oli Italiassa lämpimin yli 150:een vuoteen, joten hätää - melkein 40 asteen kosteaa lämpöä, koettiin useana päivänä. Mutta laitteen puutteessa lämmintä vastaan voi taistella sen omalla aseella: juomalla lämmintä juomaa, kuten teetä, kuumalla kelillä. Mukavaa loppukesää.
Poista