Kuka ihmeen David Garrett?

Näin kysyin itseltäni, kun viime syksynä hyvä ystäväni lähetti minulle italialaisesta nettilehdestä löytämänsä artikkelin. Tiedotteessa kerrottiin, että David Garret konsertoisi Tuomiokirkon aukiolla Milanossa toukokuun toiseksi viimeisenä päivänä vuonna 2015.

Minä siitä sitten innostuin hämmentämään internetin suurta sammiota ja informoimaan itseäni kenestä oikein on kyse. Täytyy sanoa, että ihastuin näkemääni ja kuulemaani. David Garrett on maailmankuulu viulisti, joka taikoo instrumentistaan niin klassisen kuin crossover musiikin soinnut yhtä taidokkaasti. Nuoresta 34 vuoden iästä huolimatta miehellä on takana kahdenkymmenen vuoden ura, jonka aikana hän on saanut lukuisia tunnustuksia ja voittanut useita palkintoja. Garrett myös näytteli pääosan elokuvassa The Devil's Violinist (Paholaisen viulisti), joka kertoo romantiikan ajan suuren viulistin, taiteilija Niccolò Paganinin elämästä.

Elävällä musiikilla on aina mahtipontinen valta ja vaikutus selkäpiin väreiden kulkuun.

Klassinen ja crossover. Yhtälailla korvaa miellyttävät Brahmsin ja Paganinin kuin Metallican, Nirvanan ja Jacksonin sävelet aina kun Garrett hyppyyttää joustaan. Kuva täältä.
 Leppoisa kesäinen tunnelma oli ottanut syleilyynsä tuomiokirkon aukion toukokuisena lauantai-iltana, jolloin viuluvirtuoosin oli määrä nousta lavalle yhdessä oopperatalo La Scalan filharmonisen orkesterin kanssa. Konsertin kapellimestaroi Riccardo Chailly. Alkuperäisen konserttitiedotteen lähettänyt hyvä ystäväni oli saapunut Milanoon ystävättärensä kanssa muutama päivä aiemmin, joten yhtenä iloisena joukkona matkasimme paikalle metsästääksemme hyvät paikat.

Kyseessä oli ulkoilmakonsertti, joka tarjoiltiin yleisölle ilmaisena kansanhuvina ja ajattelimme, että aukiolla saattaisi tulla ahdasta. Ei kuitenkaan tullut, vaan paikalle soljui ihmisiä pieninä rauhallisina virtoina niin, että aukion vähittäistä täyttymistä tuskin huomasi. Meidän lisäksi konsertin kuuli yli 40 000 muuta korvaparia ja uskallan väittää, ettei kukaan poistunut paikalta pettyneenä. Romantiikan aikakauden iloisiin sävelmiin perustunut reilun tunnin mittainen taideteos oli elämys, jota ilman olisimme voineet jäädä, elleivät suomalaiset ystävämme olisi olleet askelta edellä. 

Samalta ystävältä tuli myös linkki haastatteluun, jonka sympaattinen Garrett on antanut Italian Ylelle (Rai) Milanon konserttiin liittyen. Olen yhä sen verran täpinöissä, että haluan antaa Garretin itse kertoa fiiliksistään (vapaamuotoisesti suomennettuna tietenkin, litteröinnin lopussa on linkki alkuperäiseen keskusteluun).

Toimittaja: Mitä sinulle merkitsee esiintyä Milanossa, joka nyt on koko maailman huomion keskipisteenä Expon myötä?
David Garret: Soitan ensimmäistä kertaa näin upeissa olosuhteissa ulkoilmassa ja olen hyvin innoissani. Tämä on minulle suuri kunnia ja toivon, että ainakin osa näyttelyssä kävijöistä tulee katsomaan myös konserttia.

Toimittaja: Entä miltä tuntuu astua lavalle La Scalan filharmonisen orkesterin kanssa kapellimestari Riccardo Chaillyn johdolla?
David Garret: Tämä myös on ensimmäinen kerta, kun esiinnyn Chaillyn ja La Scalan orkesterin kanssa, joten luonnollisesti tilaisuus on hyvin erityinen. Päätimme koota ohjelmiston romantiikan aikakauden tunnetuimmista teoksista viululle (toim. huom. konsertissa kuultiin Brahmsia, Bruchia, Rossinia, Paganinia, Verdiä ja Montia). Ensimmäisestä tapaamisesta asti suhdettamme on luonnehtinut toistemme kunnioitus eikä se ole tähän mennessä muuttunut.

Toimittaja: Milano tunnetaan muodin keskuksena. Sinullekin muoti on tuttu juttu, sillä opiskellessasi konservatoriossa esiinyit mallina monien tunnettujen suunnittelijoiden, kuten Armanin, muotinäytöksissä. Haluatko yhä liittää muodin ja musiikin toisiinsa? 
David Garret: Uskon, että jokainen esiintyjä haluaa luoda oman esiintymistyylinsä. Lavalle astuminen ei ole helppoa varsinkaan jos mukana on paljon muita. Siihen täytyy valmistautua hyvin. Soittotaidon lisäksi tärkeää on sisäinen näkemys, intuitio. Jokainen esiintyminen on ainutlaatuinen ja vaikka esiintyjä ei olisi varsinaisesti hermostunut, jokainen tilanne on erilainen. 

Toimittaja: Pääkallosormuksesi antaa ulkonäköösi hiukan agressiivisen sävyn.
David Garret: Uskon, että me kaikki kuolemme joskus. Pääkallo muistuttaa siitä, että elämä on lyhyt.

Toimittaja: Pitääkö paikkansa, että käsivarressasi oleva tatuointi on kunnianosoitus rock'n'rollille?
David Garret: Merkitys ei varsinaisesti liity rock'n'rolliin musiikkina, vaan rokkiin sisältyvään ajatukseen carpe diem'stä, hetkeen tarttumisesta. Nautitaan jokaisesta hetkestä ja eletään paremmin.

Toimittaja: Stradivarius instrumenttina. Mitä sen soittaminen merkitsee kaltaisellesi taiteilijalle?
David Garret: Se on sekoitus keskittymistä ja musiikkia. Soittamisessa tarvitaan tietynlainen fiilis, joka sallii keskittymisen soitettavana olevaan kappaleeseen, mutta antaa tilaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti musiikkiin. Samanaikaisesti täytyy olla hyvin keskittynyt soittamiseen mutta tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Musiikki on kuuntelemista ja reagointia. Mutta ehkä niin, että vaikka mukana on monia tunteita keskittyminen on päällimmäisin. 

Toimittaja: Millaisia tunteita haluat välittää yleisöllesi?
David Garret: Luonnollisesti en voi sanoa mitä kenenkin tulee tuntea, mutta mielestäni musiikki on suorin tapa välittää tunteita. Jokaiselle varmasti syntyy erilaisia fiiliksiä ja mielikuvia eri kappaleista ja luulen, että kaikki tuntevat jotakin. Tämä on minun työni ja koen onnistuneeni, jos pystyn ainakin hetkeksi viemään kuulijoiden ajatukset pois arkipäivän asioista.Esiintyvänä taiteilijana pidän itseäni oppaana, joka johdattaa kuulijat sydämiinsä ja ajatuksiinsa. Tämä tietysti edellyttää, että kuulija on valmis heittäytymään tunteidensa vietäväksi.

 
David Garrett - RaiNews, 30.05.2015

Jos Niccolò Paganinia pidetään aikansa suurimpana viulistina, jonka soittotaito ja tekniikka olivat ainutlaatuiset, ei David Garrett ole esikuvaansa huonompi. Paganinin myös sanotaan olleen käyttäytymistään myöten aikansa rocktähti, jonka soitto sai aikaan voimakkaita tunnereaktioita. Ja jos naiset jo huokailivat Paganinin perään, niin mitenkähän mahtaa olla Garrettin laita? Ei lisättävää.

Kommentit

Luetuimmat

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Kakkajuttuja ja muita alatyylin ilmaisuja

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa

Laukkukoukku