Rakastavaisten ja sinkkujen juhlaa

Siinä missä eilen, San Valentinon päivänä, ilmaa halkoivat amorin nuolet ja rakastuneet viettivät päivän punaisilla sydämillä kuorrutetussa sokerihuurussa, tänään kaikki romantiikka ruusuineen, suklaineen, kynttiläillallisineen ja rakkaudenviesteineen on kielletty. Tänään juhlivat sinkut. San Faustinon päivänä.

Italialaisessa nimipäiväkalenterissa melkein jokaisen päivän kohdalta löytyy vähintään yksi pyhimys, joka suojelee jotakin kohdetta. Kohde voi löytyä kansa-, paikka-, ammatti-, ihmis- tai eläinkunnasta, mutta yhteistä pyhimyksille on se, että heidän kerrotaan tehneen ihmeitä elinaikanaan ja usein he ovat kokeneet marttyyrikuoleman.

Rakastavaisten juhlaa Veronassa. (Kuva täältä.)



Sinkun juhlaa kotisohvalla. (Kuva täältä.)

 Suomessa vietettävä Ystävänpäivä (ital. Festa di San Valentino) tunnetaan maailmalla rakastavaisten päivänä. Juhlan juuret liitetään yleisesti Pyhään Valentinukseen, joka on rakastavaisten suojelija. Pyhä Faustino puolestaan tunnetaan sinkkujen suojelupyhimyksenä sen lisäksi, että hänellä on jaettu vastuu Brescian kaupungin suojelemisessa. Mutta millaisia heppuja nämä kaksi pyhäksi nimettyä - Valentinus ja Faustino - oikein ovat olleet? Siis jos ovat olleet olemassa.

Valentinus syntyi vauraaseen terniläiseen perheeseen vuonna 176 ja jo 21-vuotiaana hänestä tuli Ternin piispa, joka eli elämänsä kristinuskoon käännyttäjänä. Kerran vanhoilla päivillään 94-vuotias Valentinus oli käännytyshommissa Roomassa, kun kristinuskon vainoajana tunnettu keisari Claudius Gothicus käski häntä keskeyttämään uskonnolliset seremoniat ja luopumaan uskosta. Valentinus kieltäytyi kunniasta ja yritti jopa puhua keisarin kristinuskon kannattajaksi, mutta tuloksetta. Syystä tai toisesta keisari kuitenkin oli armollinen vanhusta kohtaan ja sen sijaan, että olisi mestauttanut tämän, keisari määräsi hänet erään aatelisperheen huomaan. Keisarin tietämättä piispa Valentinus jatkoi käännytystyötään perheen suojissa.

Claudiuksen kuoltua valtaan astui keisari Aurelianus, joka jatkoi kristittyjen vainoa. Valentinuksen suosio oli kasvanut niin, että hänet pidätettiin ja määrättiin ruoskittavaksi. Koska kansansuosio oli niin vahva, sotilaat kuljettivat piispan salaa ulos kaupungista peläten, että muutoin väki nousisi puolustukseen. Valentinus teloitettiin helmikuun 14. päivä vuonna 273.

Faustino oli brescialainen aatelinen, joka eli 100-luvulla. Sotilasuran valinneesta nuorukaisesta tuli ritari, jonka elämä sai uuden suunnan, kun hän kääntyi kristinuskoon ja haarniska vaihtui papin kaapuun. Hyvät puhujanlahjat omannut Faustino onnistui käännyttämään ihmisiä niin kiivaaseen tahtiin, että kristinuskon leviämistä pelkäävien vanhoillisten housujen puntit alkoivat tutista. He päättivät ilmiantaa tihulaisen viranomaisille, joiden mielestä Faustinosta oli tullut niin suuri uhka pakanoille, että itse keisari Hadrianus kutsuttiin Bresciaan arvioimaan tilanne.

Keisari Hadrianus käski Faustinoa uhraamaan auringon jumalan kunniaksi. Mutta mitä teki Faustino? Hän ei pelkästään kieltäytynyt uhraamasta, vaan myös vahingoitti auringon jumalan patsasta. Raivostunut keisari määräsi uhmakkaan Faustinon leijonanruoaksi, mutta sen sijaan, että leijonat olisivat ahmineet miespolon, he istuutuivat tämän jalkojen juureen. Ihmettä todistaneista pakanoista moni kääntyi kristityksi, mikä sai keisarin raivostumaan entisestään. Tämän fiaskon jälkeen Faustino oli määrä polttaa roviolla. Sytytystouhut eivät kuitenkaan ottaneet onnistuakseen ja näin ollen rovion liekit eivät yltäneet edes Faustinon vaatteisiin asti. Seurauksena Brescia sai lisää kristinuskoon kääntyneitä.

Epäonnistuneen teloituksen jälkeen Faustinoa pidettiin vankina ensin Milanossa ja sitten Roomassa, jossa hänet kerran vielä yritettiin syöttää leijonille Colosseumin areenalla. Laihoin tuloksin. Leijonat käyttäytyivät kuin kotikissat. Lopulta Faustino palautettiin kotikaupunkiinsa Bresciaan, jossa hänet teloitettiin mestaamalla 15. helmikuuta.

Eräs nykypäivän Valentino. Italialainen muotisuunnittelija. (Kuva täältä.)

Eräs nykypäivän Faustino. Amerikkainen näyttelijä David Faustino. (Kuva täältä.)
 Seuraavaksi kehiin herrojen meriittejä. Millaisin perustein Valentinuksesta valikoitui rakastavaisten ja Faustinosta sinkkujen suojelija? Aikamoisella lottokoneella ja nyrkkipyykillä, sanoisin.

460-luvulla Paavi Gelasius I halusi pistää pisteen pakanalliselle rituaalille, Lupercalialle ja päätti omistaa helmikuun 14. päivän Pyhälle Valentinukselle. Koska Valentinus tunnettiin jo elinaikanaan nuorten rakastavaisten ystävänä, rakkauden viesti oli helppo yhdistää tähän henkilöön. Ja sitten vaan kirjoittamaan ja kertomaan lisää legendoja.

Eräs tarina kertoo, kuinka aatelisperheen huostaan toimitettu piispa Valentinus olisi kiintynyt perheen sokeaan tyttöön ja kyennyt palauttamaan tälle näön. Vankilassa teloitusta odottaessaan 97-vuotias vanhus kirjoitti tytölle jäähyväisviestin, jonka hän päätti sanoihin: sinun Valentinukselta (ital. dal tuo Valentino). Väitetään myös, että monet nuoret parit, joita piispa oli auttanut, olisivat toimittaneet hänelle kiitosviestejä vankilaan. Näihin lappusiinko perustuu se, että nykyään San Valentinon päivänä rakkaudenluritukset ja onnentoivotukset lähetetään korttina (ital. valentina)?

Siitä miten piispa Valentinus auttoi nuoria rakastavaisia, on lukuisia kertomuksia. Kaikissa kuitenkin yhdistyy sama teema. Valentinus suostui vihkimään avioliittoon pariskuntia, joiden naimisiinmenolle oli erilaisia yhteiskunnallisia tai sosiaalisia esteitä. Ainoastaan yhdessä legendassa kuvataan, miten piispa puuttui kadulla keskenään riitelevän parin touhuihin. Ensimmäisessä versiossa Valentinus ojensi pariskunnalle ruusun ja kehotti molempia pitämään siitä kiinni. Pariskunta poistui sovinnossa. Toisessa versiossa Valentinuksen onnistui palauttaa rakkaus ja hyvä tahto jäsentenväliselle lähettämällä lentoon kyyhkysiä, jotka vaihtoivat keskenään hellyydenosoituksia riitaisan parin ympärillä. Täältäkö juontaa sanonta rakastavaisista kyyhkyläisinä (ital. piccioncini)?

Pyhästä Valentinuksesta kerrotut myytit kyllä tukevat hänen asemaansa rakastavaisten suojelijana, mutta on mahdoton sanoa, milloin legendat ovat syntyneet. Vahvasti vaikuttaa siltä, että San Valentinon juhla on syntynyt tarpeesta saada yksi pakanajuhla pois pelistä ja kristitty rituaali tilalle. Toisin sanoin korvata pakanallinen juhla uskonnollisella juhlalla. Kun paavi Gelasius löysi marttyyreista tarkoitukseen sopivan henkilön, uusi perinne oli valmis alkamaan. Alkuun San Valentinoa tuskin kuitenkaan on vietetty ihan niin romanttisesti rakastavaisiin keskittyen kuin nykyään, vaan nykyiset viettotavat ovat kehittyneet myöhemmin ja jalostuneet ajan kävellessä.
Nyrkkipyykillä pyhimyksiä. (Kuva täältä.)

Lottokoneella pyhimyksiä. (Kuva täältä.)

 Siinä missä Pyhän Valentinuksen asema on saatu nyrkkipyykillä melko puhtaaksi, Pyhän Faustinon valintaa sinkkujen suojelijaksi on jo hankalampi käsittää, sillä käytännöllisesti katsoen hän ei ollut koskaan yksin. Siellä missä oli Faustino, oli aina myös Giovita. Yhdessä heistä tuli ritareita, kristittyjä ja marttyyreja, ja yhdessä he toimivat tänään Brescian kaupungin suojelupyhimyksinä. Jotkut artikkelit toteavatkin, että heidän kuuluisi toimia myös sukupuolineutraalien liittojen suojelijoina. Mutta jossain arpaijaisissa Pyhästä Faustinosta on ehditty tehdä sinkkujen suojelija.

Tällä kertaa näyttää siltä, että kirkolla ei ole sormia pelissä, sillä ainakaan vielä kirkko ei tunne Faustinoa muutoin kuin Brescian suojelijana. Sen sijaan nimipäiväkalenterissa Pyhiä Faustinoa ja Giovitaa on juhlittu vuosikymmenien, jos ei satojen, ajan helmikuun 15. päivä.

Vaikuttaakin siltä, että aikamme markkinamiehet ovat valinneet Faustinon sinkkujen pyhimykseksi ja me kynäilijät olemme mukana luomassa legendaa hiomalla ja muokkaamalla aina vaan lisää tätä kuvaa. Hakukoneen tuloslistalta löytyy ravintoloiden mainosten jälkeen lukuisia artikkeleita, joissa sinkkujen päivä on yhtä kuin Pyhän Faustinon päivä ja juhlan alkuperästä kirjoitettaessa viitataan Pyhiin Faustinoon ja Giovitaan. Yhtymäkohtaa perustellaan muun muassa niin, että Faustinon kerrotaan auttaneen nuoria tutustumaan toisiinsa ja löytämään tuleva kihlattunsa ja aviopuolisonsa. Lisäksi pyhimyksen nimi viittaa suotuisaan ja onnekkaaseen. Kuullostaa vähän kaukaa haetulta ja epätoivoiseltakin? Mutta niin se taitaa olla, että kun asiaa ei tunneta, sille keksitään selitys improvisoiden ja liittäen yhteen jo tunnettuja käsitteitä.

Nykymuodossaan Italiassa sinkkujen päivää on vietetty vuodesta 2001 ja ensimmäisenä sen on lanseerannut yhdistys nimeltä "Sinkun elämää". Tänään 15. helmikuuta ravintolat täyttyvät iloisista ihmisistä, joista toiset ovat liikkeellä toiveikkain mielin, että jos vaikka tänään löytyisi se mieleinen, ja toiset juhlivat tyytyväisinä nykyiseen olotilaansa. Oli tilanne sitten mikä tahansa arjen keskelle ripaus juhlaa on aina tervetullut.


* * *
Artikkelissa käytetyt lähteet:

Cattabiani, Alfredo. Santi d'Italia. Vita, leggende, iconografia, feste, patronati, culto. Milano 2004 2 vol. 1122p.
http://it.wikipedia.org/wiki/San_Valentino
http://it.wikipedia.org/wiki/San_Valentino_%28festa%29
http://news.leonardo.it/san-faustino-2014-origine-e-significato-della-festa-dei-single/
http://www.ilpost.it/leonardotondelli/2014/02/15/il-patrono-dei-single-che-single-fu-mai/

Kommentit

Luetuimmat

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Kakkajuttuja ja muita alatyylin ilmaisuja

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa

Laukkukoukku

Jäähyväiset