Aikamatkailua

Vihdoin sain pyyhittyä pölyt tietokoneen näppäimistöstä, joten bloggaus jatkuu. Syksy on saapunut ja sen myötä pää pursuaa ideoita. Tässä tekstissä puran kuitenkin vielä menneen kesän lomatuntoja. Lomakuvia on nähtävänä täällä.

Lomalta odotimme läheisten, sukulaisten ja ystävien kanssa yhdessäoloa sekä ihan omaa rauhaa. Pikkuisen toimintaa ja jonkin verran uusia elämyksiä. Näitä myös saimme. Kotoisia päiviä ja kokemustäyteisiä vuorokausia niin Kuopiossa kuin Helsingissä.

Veljmies Kuopion kauppatorilla
Veljmies Helsingin kauppatorilla
Päällimmäisenä lomalla vietettyä aikaa kuvaa menneisyyden päivitys. Pitkäksi venähtäneitä tapaamisaikoja - jopa kolmenkymmenen vuoden takaisia - kuroimme umpeen sukulaisten ja ystävien seurassa tutustuen myös heidän perheisiinsä.  Häpeän aikaeroa ja tunnustan, että olen tavattoman huono yhteydenottaja ja säännöllinen yhteydenpitäjä. Toivottavasti vastedes voin kirjoittaa, että olen ollut.

Sukulaisten kesken keinuimme auringonsäteiden värittämän Kallaveden lempeillä aalloilla. Myöhäisen lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan projektorin valossa kolmen vuosikymmenen takaisiin toisiimme ja itseemme. Äiti ja isä noin samanikäisinä kuin minä nyt, minä itse varhaisteininä ja pikkuveli minua pari vuotta nuorempana. Videolla esiintyi myös sukulaisia, jotka yhä elävät muistoissamme, vaikka aika on vienyt heidät toisaalle. Esimerkiksi edesmennyt mummoni 80-vuotiaana ja samanlaisena kuin minä hänet muistan. Ei voinut mitään. Liikutus kuristi kurkunpäätä ja suolavesi lasitti silmät hetkeksi.


Loman loppumetreillä siirryimme Kallaveden rannalta Espoon keskustaan, jossa treffasimme serkkuja perheineen. Meistä takavuosien pikkulapsista ja teineistä sentit ovat venyttäneet nuoria ja keski-ikäisiä aikuisia, mutta piirteet ja virneet oli helposti tunnistettavissa. Niin itse serkuissa kuin jälkikasvussakin, mikä oli hauska havaita.

Kipparina Kallavedellä

Serkukset
Ajassa matkaaminen kuvaa myös tapaamisia ja kohtaamisia ystävä- ja tuttavarintamalla. Aapelin baarin pöhnävisassa kinkkisiä kysymyksiä olen ollut miettimässä edellisen kerran yli puoli vuosikymmentä sitten. Tosin italialaisen kuminauha-aikakäsityksen omaksuneena ehdin puhkomaan päätä vain kahteen viimeiseen kysymykseen kahdestakymmenestä. Lupasin itselle, että ruosteet kuoritaan vaikka kokakolalla ja omaa yleistietoutta palaan kohentamaan visailun pariin ennen kummipojan 25-vuotissynttäreitä. Toivottavasti joukkue hyväksyy suunnitelman.

Muutoin Helsingissä vietetyt päivät kiteytyvät T-kirjaimeen: Temppeliaukio, Teurastamo ja Tervasaari sekä aasialaiseen ruokaan, jota Teurastamolla paistettuja makkaroita - ja paria mac-mätökästä - lukuunottamatta nautimme niin lounaaksi kuin päivälliseksi. Suomalaisen ruokakulttuurin ylläpidosta päävastuun kantoi tällä kertaa Kuopio.

Temppeliaukion kirkko. The church of the rock. La chiesa di roccia. (Kuva täältä)


Teurastamo. The Abattoir. Abattoir, vecchio mattatoio. (Kuva täältä)
Tervasaaren mattolaituri. The rug washing pier on Tervasaari island. Il molo per lavare i tappeti all'isola Tervasaari.  (Kuva täältä)
Elämä on kuin pesäpallo. Kotipesä on paikka, jonne palaat haavoittuneena, elämänkentän läpijuosseena tai juhlittuna kunnarijuoksijana. On olemassa suoria ja vääriä syöttöjä sekä erilaisia lyöntejä, joilla yrität selvittää itsesi pelikentälle, auttaa etenemään jo kentälle olevia pelitovereita tai laukaista pattitilanteen, kun kaikki pesät ovat täynnä. Toisinaan onnistut ja toisinaan et. Väkisin sattuu myös hutilyöntejä. Pelaat joka tapauksessa joukkueessa, jossa yhteistyö on onnistumisen edellytys. Kunniajuoksuun yllät harvoin, mutta etenemällä rauhallisemmin pesä kerrallaan voit saavuttaa kotipesän ilman haavoja.

Saateenkaaren väristä aasinsiltaa myöten voin määrittää pesäpallotermein, että myös edellisestä kohtaamisesta nuoruudenystäväni kanssa on vierähtynyt kahden juoksun pituinen tovi. Jana, jonka aikana hän on ehtinyt kasvattaa vastuuntuntoiset tyttäret samoihin ikävuosiin, jolloin me vielä humputtelimme ja hummassimme ympäri maakuntia piikkipyöräillen ja autoillen. Koska ystäväni perheessä harrastetaan pesäpalloa, luonnollisesti jälleennäkemispaikaksi muodostui Puijon monttu ja miesten ykköspesiksen pudotuspeli Kuopio vastaan Kempele. Montulla tavattiin sitten muitakin vanhoja ja nuoria tuttuja.

X ilmestyy tulostaululle kun etenijä on poltettu.
Kuopio vs. Kempele 17.8.14 1-0
Suurinpiirtein saman verran kuin edellisestä tapaamisesta ystäväni kanssa vuosia on vierähtänyt myös siitä, kun viimeksi olen ollut näin lähikosketuksessa suomalaisen kuningaslajin kanssa. Federicolle tämä oli neitsytmatsi ja kun sääntöjä muisteltiin, väärinkerrottiin ja korjattiin lipsuja pelin edetessä, iltapäivästä muodostui paitsi hauska myös mielenkiintoinen ja jännittävä. Saimme seurata sorminkosketeltavan intensiivistä ja draamaa tihkuvaa ottelua kaikkien mahdollisten vuoroparien ajan. Ihan rankkarikisaan asti, joka päättyi omien voittoon. Hieno päätös mukavalle päivälle.

Kuopiossa ei voi lomailla ilman torikirppispäivää. Sain kaveriksi mualimannavalle kummityttöni, jonka kanssa tyhjensimme hetkessä laukullisen oppikirjoja ja pyykinkuivaustelineellisen itsetehtyjä ja käsityönä teetettyjä koruja. Ei vainen - torilla nyhjötettiin kuin vahinko nurkassa koko aurinkoinen päivä, mutta ihan toimettomina emme sentään olleet. Kummitytön tyhjentäessä lukioajan oppikirjavarastoaan minullekin konkretisoitui se, että hänen elämässään oli kääntymässä kokonaan uusi sivu. Pian hän matkustaisi Helsinkiin, jossa aloittaisi ammattiin valmistavat opinnot yliopistossa.

Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
 
- En minä ossoo kuin savvoo, vieraathan ne tiällä kieliä puluputtavat.









Maailma muuttuu ja me sen mukana, vaikka tuntuu, että sisäinen minäni on aina ollut iätön. En tunnusta käyneeni läpi suuria ikäkriisejä tai sopeutumisvaikeuksia, vaan koen, että olen elänyt jotakuinkin sopusoinnussa itseni kanssa. Toki oikuttelua, vastahakoisuutta ja väsymystä on esiintynyt eri elämänvaiheissa, mutta voimakkaita ristiriitoja oman minän rakentamisessa en muista läpikäyneeni. Ajattelen, että maailmankuvani perustuu jokapäiväiseen havainnointiin ja elämänkokemuksen kartuttamaan tietoon itsestä ja ympäristöstä, joten muutokset ovat kypsyneet pikkuhiljaa. Näin suurempiakin mullistuksia on ehtinyt maistella ja niihin on ollut aikaa totutella. Lähipiiri saa olla eri mieltä.

Vaan riittäköön oman elämänfilosofian pohdinta tällä erää. Toripäivän saldoksi jäi kuitenkin hyvä mieli, kivoja kohtaamisia ja auringon punaiseksi värittämä naama. Tässä vaiheessa kesäloma on yhä lähellä, tosin takanapäin tämän vuoden osalta. Meillä oli hauska, rento ja lämmin loma, josta riittää vielä ammennettavaa.

Kommentit

Luetuimmat

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Kakkajuttuja ja muita alatyylin ilmaisuja

Ravintolapäivä on joka päivä - tule meille syömään italialaista kotiruokaa

Laukkukoukku

Jäähyväiset