Tehtävä - Pelastakaa kesäloma
Apua! Poikkeuksellisen sateiset ja tavallista viileämmät kesäkuukaudet ovat sysänneet lomailuajatukset kauas tulevaisuuteen... jonnekin sinne elokuuhun vuonna 2014. Arki rullaa rauhallisesti talviajassa tyyliin että ehtiihän tässä, kesä on vielä tulollaan. Mutta miten oikein kävi.
Kalenteri kädessä täytin heinäkuun työraporttia ja sillä istumalla loman läheisyys jysähti tajuntaan. Miten oli mahdollista, että ihan silmieni alla oltiin huomaamatta siirtymässä keväisen jasmiinin tuoksusta ja uima-allaskauden avajaisista heinätöiden kautta eloveenaan? Vasta maaliskuussahan olin päättänyt, että tänä vuonna pakkausraivarin välttämiseksi tekisin etukäteen enemmän aivotyötä sen suhteen, mitä lomalaukkuihin viikattaisiin. Mutta hups.
Lähtöä edeltävänä iltana seisoin tyhjien matkalaukkujen edessä. Olin kuullut, että Suomessa heinäkuussa alkanut helle jatkui yhä, joten ensimmäisenä heitin laukkuun uimapuvun. Tutkittuani ilmatieteenlaitoksen sääennusteet ajattelin, että vaatetuksen osalta se saisi riittää. No ehkä kuitenkin iltamenoja varten olisi syytä varautua kietaisemaan jonkinmoinen vaatekappale simmareiden päälle, mutta sammarit, kummarit ja pipo voisivat jäädä kotiin.
Tai ei sittenkään, entä jos... Voihan pakkaamisen tuskaa. Luulisi jo helpottavan muutaman vuoden - tai muutaman matkamotoristina vietetyn vuosikymmenen - kokemuksella, mutta ei. Sillä seinälläkään. Jos tällä kertaa vaihtoehdot eivät ennättäneet laukkuun asti, niin ympäri yksiötä kyllä. Samaan syssyyn tietty olisi voinut järjestää koko vaatekertansa eri kategoreihin: koti, vapaa-aika, työ, ulko, sisä, liikunta, kirpputori, lahjoitus, motoräsy, poisheitto, vuodenajat ja oliko vielä joku muu, mutta kun päässä työskentelevä neuroni tykkää nykyään keskittyä yhteen asiaan kerralla, niin nyt mentiin lomaohjelmalla.
Vähäisten tositarpeiden ohessa laukut täyttyivät jälleen kerran "varmuuden vuoksi"-vaatteista ja tavaroista. Koska kuitenkin olin päättänyt saattaa pakkausseremonian loppuun aurinkoisin mielin, järjestin tilan vielä kuudennelle kenkäparille. Ihan liikaa, totta, mutta Federicolle piti saada sandaalit mukaan. Muutaman tuliaisen sain toki sullottua laukkujen nurkkiin eikä viinipullojakaan tarvinnut jättää pois. Pääsimme matkaan seesteisin mielin.
Tehtävä suoritettu. Suomi here we come...
Kalenteri kädessä täytin heinäkuun työraporttia ja sillä istumalla loman läheisyys jysähti tajuntaan. Miten oli mahdollista, että ihan silmieni alla oltiin huomaamatta siirtymässä keväisen jasmiinin tuoksusta ja uima-allaskauden avajaisista heinätöiden kautta eloveenaan? Vasta maaliskuussahan olin päättänyt, että tänä vuonna pakkausraivarin välttämiseksi tekisin etukäteen enemmän aivotyötä sen suhteen, mitä lomalaukkuihin viikattaisiin. Mutta hups.
Lähtöä edeltävänä iltana seisoin tyhjien matkalaukkujen edessä. Olin kuullut, että Suomessa heinäkuussa alkanut helle jatkui yhä, joten ensimmäisenä heitin laukkuun uimapuvun. Tutkittuani ilmatieteenlaitoksen sääennusteet ajattelin, että vaatetuksen osalta se saisi riittää. No ehkä kuitenkin iltamenoja varten olisi syytä varautua kietaisemaan jonkinmoinen vaatekappale simmareiden päälle, mutta sammarit, kummarit ja pipo voisivat jäädä kotiin.
 |
 |
| Hetki lyö... Kukaan pakkaajaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan... |
Vähäisten tositarpeiden ohessa laukut täyttyivät jälleen kerran "varmuuden vuoksi"-vaatteista ja tavaroista. Koska kuitenkin olin päättänyt saattaa pakkausseremonian loppuun aurinkoisin mielin, järjestin tilan vielä kuudennelle kenkäparille. Ihan liikaa, totta, mutta Federicolle piti saada sandaalit mukaan. Muutaman tuliaisen sain toki sullottua laukkujen nurkkiin eikä viinipullojakaan tarvinnut jättää pois. Pääsimme matkaan seesteisin mielin.
Tehtävä suoritettu. Suomi here we come...
Kommentit
Lähetä kommentti