Kihlajaiset

Selasin valokuva-arkistoa ja silmät pysähtyivät postauksen kuviin. Kaksi kuurankukkaista kuohuviinilasia puiston penkillä kylmässä talviaamussa. Minun mielessä ne ovat kihlajaismaljat, jotka ovat jääneet muistoksi edellisenä iltana kihloja kilistäneeltä pariskunnalta. Mielikuvitukseni valkokankaalle heijastuu romanttinen hetki, jossa kaksi henkilöä istuvat puiston penkillä rakkauden liekin lämmössä. Lupaus avioliitosta on annettu ja onni kuplii kilvan pirskahtavan kuohuviinin kanssa.

Kuurankukkaiset kihlajaislasit - jonkun muun, ei minun.

Lasit tyhjenivät, rakkaus jäi.
Mieleen pulpahtaa oma kihlautuminen, joka hymyilyttää kovasti. Yleensä ottaen pohjoisessa Italiassa kihlautuminen tapahtuu ilman suuria seremonioita eikä siitä myöskään jää ulkoisia merkkejä. Sormukset (le fedi) hankitaan siinä vaiheessa, kun astutaan vihille.

Niinpä meidänkin kihlajaiset vietettiin hyvin arkipäiväisesti kotioloissa. Läsnä olimme me ja muutama ystävä facebookissa, jotka tosin eivät olleet tietoisia siitä, miten juhlavaa hetkeä olivat todistamassa.
- "Ootko huomannut, että sun profiilissa lukee sinkku? Ethän sä ole enää", totesi Federico tietokoneen ääressä. No, enpä ollut tullut ajatelleeksi, mutta totuuden nimessä päätin korjata tilanteen ja vaihtaa statusta.
- "Laita siihen, että oot kihloissa", Fede määräsi, kun mietin sopivaa statusta.
- "Miten niin kihloissa? Eihän me olla", minä toppasin. Avoliitto-käsitettä ei silloin vielä ollut valikoimassa ja tein arvontaa tilojen "suhteessa" ja "avoimessa suhteessa" välillä.
- "Miten niin ei olla?" Fede kysyi ymmällään.
Tähän asti minä olin aina mieltänyt, että kihlajaisia juhlistetaan vaikka ihan pienimuotoisesti siitäkin huolimatta ettei sormuksia vaihdettaisi. Tai että ainakin kihlauksesta keskusteltaisiin etukäteen. Sovittaisiin tai jotakin.
- "Eihän me olla koskaan puhuttu mitään kihlauksesta saati sitten sovittu mitään", sanoin ja selvitin, miten suomalaisessa kulttuurissa kihlaus ymmärretään. Kihloihin mennään. -"Entä miten tämä tapahtuu Italiassa?" olin tottakai utelias tietämään.
- "Automaattisesti."
Jos olin jo tottunut Feden mielenkiintoisiin ja hauskoihinkin vastauksiin ja selityksiin, nyt nauroin ääneen. -"Että miten? Automaattisesti? Eihän täällä mitään tapahdu automaattisesti? Ja miten kihlautuminen muka tapahtuu automaattisesti?" hirnuin.
Fede katsoi minua kummissaan ja ilmoitti, että pariskunta on automaattisesti kihloissa etenkin silloin, kun yhdessä on asuttu joitakin kuukausia. Ahaa...ahahahaa... romanttinen Italia. Hahahaa... selitys hyväksytty. Pling. Yksi enterin painallus ja maailma sai tietää, että olin juuri mennyt kihloihin.

Tämä tapahtui elokuussa ja vuosi oli muistaakseni 2012. Vaikka päivämäärä ei jäänyt mieleen enkä saanut kuoharia, sain jotakin muuta. Naurettavan kauniin muiston ja hyvän miehen.

Kommentit

  1. Heh, tämä nauratti! :D Löysin tekstin sattumalta googlatessani "kihlaus italiassa" etsiessäni taustamateriaalia blogipostaukseen. Itselleni oli yllätys, kuinka kihlautumiseen suhtaudutaan nyky-Italiassa - olen aina pitänyt italialaisia romanttisina ja kuvitellut kihlauksen sormuksineen kuuluvan siihen yhtälöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, mssaramilena, niin minäkin kuvittelin. Ajattelin, että jos meillä pallon pohjoisilla kasvateilla kihlausta pidetään naimisiinmenon lupauksena, jota juhlistetaan asianmukaisin menoin (toki kukin tyylillään), niin Italiassa kihlaus olisi ainakin Tapahtuma. Mutta näin romanttiset italialaiset yllättivät jälleen. Kihlautuminen on yhtä romanttista kuin liikennevalon vaihtuminen vihreästä punaiseen. :)

      Poista
  2. Päädyin TWNCA-blogin linkin kautta tähän postaukseen, olipas mielenkiintoista luettavaa! Ja nähtävästi olen sitten tuon automaattisen määritelmän mukaan itsekin tietämättäni ollut kihloissa jo hyväsen tovin :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli