Anniinankulma

Hupsista huikkaa, tämäkin vuosi on sännännyt yli puolenvälin niin, ettei mun seinältä löydy ensimmäistäkään kirjoitusta. Muutaman ystävän kanssa tässä vitsailtiin, että kirjoituskynän polttoaineena käyttämäni punaviini on loppunut. Inspiraation lähde kuitenkin on ehtymätön. Palasimme eilen Suomesta, jossa vietimme toimeliaan mutta samalla oikein rentouttavan loman. Olen luonnostani äärettömän laiska, joten on onni, että tekeminen tuottaa iloa ja nautintoa enemmän kuin pelkkä paikallaanolo. Vaikka toki sitäkin tarvitsen. Joutenoloa ihan vaan jalat kattoon nostaen, kirjojen ja artikkeleiden maailmoihin solahtaen ja erityisesti perheen ja ystävien kanssa yhdessäollen ja seurustellen. Kuin viini vanhetessan myös kotimaassa vietetyt lomat paranevat ajan kanssa. Suorituskeskeisyys katoaa ja tilalle astuvat tuokiot, jotka tallentuvat omaan kaikkien aistien muistikuva-albumiin. Eivät niinkään instaan tai faceen tai muuhun somekanavaan, jossa jaetut hetket eivät välttämättä piirry niin a...

On taas se aika vuodesta, jolloin loma on lähellä. Tosin takanapäin. Tai melkein, koska lomapäivien rippeitä taputtelemme vielä muutaman päivän ajan kotioloissa ja pääasiassa arkisia asioita askarrellessa. Takana on kuitenkin kaksi viikkoa aurinkoisia ja iloisia tuokioita perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa.  Sateet väistyivät ja kesä saapui Suomeen samaan aikaan, kun meillä alkoi vuotuinen elonkorjaus ja kokemusten keräys. Tänä vuonna mulla ei ollut erityisiä odotuksia loman suhteen puhuttamakaan todo- tai mustdo-listoista, vaan ajattelin astua lomalle yllä sama suunnittelemattomuuden viitta, jota olen kantanut koko kuluneen vuoden.  Ja niin menimme hetki kerrallaan huolettomasti huldaillen, mikä loppujen lopuksi osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Olo oli kevyt ja mieli rento, eikä aiemmilta vuosilta tutuksi tullut riittämättömyyden tunne nakertanut omaatuntoa kertaakaan. Loppukirikiirekään ei hyökännyt päälle päivien hiipuessa, vaan loppuun asti leijailimme höyhenen...

Vihdoin sain pyyhittyä pölyt tietokoneen näppäimistöstä, joten bloggaus jatkuu. Syksy on saapunut ja sen myötä pää pursuaa ideoita. Tässä tekstissä puran kuitenkin vielä menneen kesän lomatuntoja. Lomakuvia on nähtävänä täällä . Lomalta odotimme läheisten, sukulaisten ja ystävien kanssa yhdessäoloa sekä ihan omaa rauhaa. Pikkuisen toimintaa ja jonkin verran uusia elämyksiä. Näitä myös saimme. Kotoisia päiviä ja kokemustäyteisiä vuorokausia niin Kuopiossa kuin Helsingissä. Veljmies Kuopion kauppatorilla Veljmies Helsingin kauppatorilla Päällimmäisenä lomalla vietettyä aikaa kuvaa menneisyyden päivitys. Pitkäksi venähtäneitä tapaamisaikoja - jopa kolmenkymmenen vuoden takaisia - kuroimme umpeen sukulaisten ja ystävien seurassa tutustuen myös heidän perheisiinsä.  Häpeän aikaeroa ja tunnustan, että olen tavattoman huono yhteydenottaja ja säännöllinen yhteydenpitäjä. Toivottavasti vastedes voin kirjoittaa, että olen ollut. Sukulaisten kesken keinuimme auringo...