Maailman kauneimmat sanat

Mikä on maailman kaunein lause? Lause, jossa on kaksi tai kolme sanaa riippuen ilmaisutavasta.

Tämä juttu juolahti mieleeni, kun minua haastateltiin Mondobaobab-blogiin (italiankielinen) suomalaisen ja italialaisen elämäntavan eroista. Haastattelun loppupuolella keskustelu kääntyi miehiin ja siihen, miten olen tavannut nykyisen avomieheni Federicon.

Lyhykäisyydessään tarina menee niin, että meidät yhdisti jalkapallo. Olemme kumpikin innokkaita Inter Milanon kannattajia, sinimustaksi väritettyjä omilla tahoillamme. Vuonna 2010 Italian mestaruussarjan voittaja ratkesi viimeisessä mahdollisessa pelissä, jossa Inter havitteli jo viidettä peräkkäistä mestaruutta. Koska aiempina vuosina voittojuhlat olivat sujahtaneet ohi muissa riennoissa, tällä kertaa olin päättänyt osallistua rytinöihin hinnalla millä hyvänsä. Siis jos Inter sattuisi voittamaan.

Diego Milito, numero 22. Silloin kun miehet olivat vielä rautaa ja teatterikoulu tarkoitettu teatterikoululaisille.
 Pelipäivä oli toukokuinen sunnuntai. Suuntasin kulkuni pääkirkolle siinä uskossa, että tuomiokirkon aukiolle olisi pystytetty jättiscreenejä pelin ajaksi ja että se olisi täynnä faneja (ital. tifosi) valmiina mestaruusjuhlaan ottelun päätyttyä. Näin ei ollut, vaan aukiolla oli harvinaisen väljää. Pulutkin saivat tepastella siellä kaikessa rauhassa muutamien kymmenien sinimustien lippujen liehuessa. Aukiolla oltiin selvästi odottavalla kannalla.

Olin ihmeissäni, mutta en kauaa. Tottakai, koska peli pelattiin San Sirolla Milanossa kauniissa auringonpaisteessa, kaikki olivat siellä. Minä en olisi enää ehtinyt stadionille, joten muutaman korttelin päässä sijaitseva jalkapalloileva englantilaispubi tuntui täydelliseltä ratkaisulta. Koikkelehdin kivikaduilla juoksujalkaa ja pääsin kujalle, jossa baari sijaitsee. Ilahduin suuresti. Sisään soittoruokalaan ei ollut mitään asiaa, mutta kujalla oli tunnelma kuin kisakatsomossa konsanaan.

C'è solo Inter! On vain Inter!

Ja sitten taas katseet kankaalle.
 Räpsin kuvia pokkarillani ja imin tunnelmaa kaikin aistein. Varsinkin kuuloaisti oli lujasti menossa mukana, mutta myös selkäpii värisi erivahvuisin aalloin tunnekuohujen kynsissä. Kaiken hulinan keskellä oli mahdoton ymmärtää, millaiset lukemat tulostaululla parhaillaan välkkyivät. Kurkotin kaulaa kuin kirahvi, jotta olisin nähnyt ikkunaruudun läpi pubin sisään valkokankaalle, mutta turha toivo. Sitten silmäni haravoivat kujakatsomossa pomppivien kannattajien joukosta rauhallisemman tuntuisen kaverin, jolta onnistuin kysymään, että mikä oli tilanne. Tämä rauhallisen oloinen kaveri oli Federico, joka sittemmin on osoittautunut levolliseksi ja tasaiseksi kuin rikkonaisesta kuumemittarista lattialle leviävät elohopeapallot.

Mutta siinä varjoisalla kujalla muun kaupungin kylpiessä kirkkaassa auringonpaisteessa ja Inter-fanien hyppiessä, tanssiessa ja kannustassa omiaan, kuulin sen lauseen - maailman kauneimmat sanat. Inter in vantaggio. Inter on johdossa. Inter johtaa.

Ensikohtaaminen ja ensimmäisenä lausutut maailman kauneimmat sanat. Inter johtaa.
 Sinä päivänä Inter myös voitti Italian mestaruuden, ja samana vuonna kaiken mahdollisen minkä yksi joukkue voi voittaa. Henkilökohtaisessa muistojen lokerossa tuo toukokuun aurinkoinen päivä on lunastanut paikan yhtenä elämäni mielenkiintoisimmista ja hauskimmista päivistä.

Mourinho-valmentaja odottaa joukkueen saapumista juhlahumuun.
Voitto.

Kommentit

  1. Hassu juttu tuo jlkpll-seuran kannattamisen totisuus! Itse olen AC Milanin tifoso, ollut jo yli 30 vuotta, vaimoni taas on henkeen ja vereen AS Roman kannattaja. Aika usein tuli Italiassa Gaetassa asuessamme kinaa, mitä peliä katsotaan tvstä. Suomeen palattuamme tuli heti tyhjä olo, kun ei nähnytkään pelejä. ONneksi Viaplaylta näkee nyt kaikki pelit täällä Suomessakin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli