@MILANO - Kohtaamispaikka, jossa on tilaa tavata, rentoutua ja olla luova.
Seikkailumatka Keski-Maahan
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Sormuksen taika herää eloon Milanon WOW-sarjakuvamuseossa, joka muuttuu alunperin J.R.R. Tolkienin luomaksi seikkailuntäyteiseksi Keski-Maaksi. Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin ovat aikojen kuluessa inspiroineet monia taitelijoita, suunnittelijoita, elokuvantekijöitä, sarjakuvapiirtäjiä ja muita asianharrastajia kuvaamaan ja toteuttamaan näkemyksiään tästä mystisen viehättävästä mielikuvitusmaasta.
Sormus. (Kuva http://www.museowow.it)
Moderni tolkienilainen maailma on kiehtova sekoitus kaikkea: kirjoja, maalauksia, piirroksia, filmejä, sarjakuvia, pienoismalleja, keräilytavaraa ja pelejä. Yhteistyössä tunnettujen keräilijöiden ja asiantuntijoiden kanssa sarjakuvamuseossa järjestettävä näyttely kokoaa lukuisia
helmiä fantasiamaailmaan vihkiytyneille.
Miniatyyrialueen katseenvangitsija on kuuden neliömetrin kokoinen
kolmiuloitteinen toteutus Helmin Syvänteestä ja siellä käydystä Ämyrilinnan
taistelusta. Tässä kuulussa taistelussa Sarumanin valioörkkien
armeijan melkein onnistuu kukistaa rohanilaisten puolustus ja valloittaa
linnoitus. Viime hetkellä Gandalf apujoukkoineen ehtii taistelemaan
kuningas Théodenin ja Aragornin rinnalle, ja vihollinen taipuu. Ainakin hetkeksi. Näyttelytilassa sen sijaan taistelu rohanilaisten ja örkkien välillä on täydessä roihussa.
Monet muutkin kirjoista ja elokuvista tutut paikat ja tapahtumat
ovat esillä pienoismallein. Rakennusmateriaalina on käytetty runsaasti
tanskalaista tunnettua muovitiiltä, jota esimerkiksi Brianzan legokerho
on muurannut yhteen noin 6000 kappaletta ja rakentanut näyttelytilaan
jäljitelmät
Tuomiovuoresta ja Kalmansoista. Luonnollisesti mukana on Taru
Sormusten Herrasta -sarjan legosettejä ja niistä yhdistettyjä kokonaisuuksia, jotka mukailevat kuuluisia
kohtauksia Peter Jacksonin ohjaustyön hedelmistä.
Eteenpäin mars! Seikkailemaan sarjakuvamuseoon. (Kuva täältä)
Lukitarin hyökkäys, Helmin syvänteen taistelu, Uruk-hain armeija, Morian kaivokset, Örkkien paja, Hyökkäys Viimapäällä ja Gandalfin paluu. (Kuva täältä)
Tanska liittyy Keski-Maahan myös kuningatar
Margareetta II kautta. Tolkienin tarinoista lumoutunut kuningatar nimittäin piirsi salanimellä Ingahild Grathmer luonnoksia fantasiamaasta, sen hahmoista ja tapahtumista, ja hänen töitään käytettiin vuonna 1977 ilmestyneen ensimmäisen Taru Sormusten Herrasta tanskalaispainoksen kuvituksessa. Myös nämä piirrustukset ovat nähtävänä lukuisten muiden huikeiden ja harvinaisten luonnosten, piirrosten ja maalausten lisäksi.
Piirretyille, sarjakuvataiteelle ja -parodialle on oma mekkansa. Tämän osa-alueen harvinaisuuksia ovat Yhdysvalloissa sarjakuvana julkaistu Tolkienin elämänkerta ja seitsemänkymmentä luvulla Bulgariassa toteutettu sarjakuva Hobiteista. Nykyajan parodiatarinoissa Keski-Maassa seikkailevat niin Aku Ankka ystävineen kuin Simpsonitkin. Seikkailut ja taistelut ovat inspiroineet myös pelien
tekijöitä, joten esillä on laaja valikoima kiehtovia pelikortteja,
perinteisiä lauta- ja strategiapelejä sekä videopelejä.
Elokuvien saralla kiistatta suurimman yleisömenestyksen on saavuttanut Jacksonin ohjaama sormustrilogia, mutta jo ennen tätä erinomaisten elokuvien sarjaa saagasta on syntynyt mielenkiintoisia rainoja osaavissa käsissä. Esimerkiksi Deitchin ja Bornin vuonna 1966 valmistunut 12 minuutin mittainen Hobitti-animaatio ja Bakshin ohjaama animaatioelokuva Taru Sormusten Herrasta vuodelta 1978. Näistä ja monista vuosien aikana valkokankaalle, teattereihin ja dvd:lle päätyneistä sovituksista on esillä runsaasti materiaalia.
Yksi elokuvaosaston tähdistä mielestäni on amerikkalaisten opiskelijoiden
tekemä 35 minuutin mittainen filmi, joka kertoo Tolkienin elämästä
kaudella, jolloin hän kirjoitti teoksen Hobitti eli sinne ja takaisin.
Keski-Maata ja sen tapahtumia kuvaavien rekonstruktioiden ja pienoismallien ohella pikkuväkeä - ja tietysti myös isompiakin - kiehtovat taatusti fantasiatarinan hahmoista toteutetut figuurit, lelut ja keräilyesineet. Frodo, Aragorn, Gandalf, Saruman, Smaug ja monet muut taruhahmot parkeeraavat näyttelyvieraiden keskelle. Tilan pelottavimmat, mutta ehkä hurmaavimmat maamerkit ovat luonnollisen kokoinen Klonkku-patsas, parimetrinen valioörkki Uruk-hai ja tulenhenki Balrogin pää.
Deichtin ja Bornin Hobitti-animaatio vuodelta 1966.
Nyt et rimpuile. Meillä on töitä Milanon sarjakuvamuseossa.
Vaikka näyttely tarjoaa aimo annoksen nähtävää perinteisen näyttelyn keinoin, niin siellä on paljon myös oheisohjelmaa ja työpajoja. Luvassa on roolipelisessioita ja peliturnauksia, valkokankaalla pyörivät lyhytfilmit ja dokumentit ja musiikistakin pääsee nauttimaan konserteissa. Viikonloppuisin on luvassa tapaamisia tunnettujen kirjoittajien, kääntäjien, kuvittajien ja muiden fantasiamaahan omistautuneiden asiantuntijoiden kanssa. Työpajoissa voi osallistua Keski-Maan kansojen kielikursseille, opetella kirjoittamaan haltiakielillä tai kehittää miekkailutaitojaan.
Maaliskuun 1. näyttely muuttuu todelliseksi Keski-Maaksi, kun sinne saapuvat tolkienilaiset roolipelaajat, cossaajat. Tänä talvena Milanon sarjakuvamuseo WOW on siis kaikkien Keski-Maassa matkaavien kohtauspaikka kahden kuukauden ajan.
Missä?
- Milanon sarjakuvamuseo, WOW Spazio Museo, viale Campania 12, Milano. Paikalle pääsee esimerkiksi
kehäbusseilla 90/91, bussilla 73, raitiovaunulla 12 ja paikallisjunilla
(Porta Vittorian pysäkki). Milloin?
-
24.1.- 22.3.2015 (tiistaista perjantaihin klo 15.00 - 19.00 ja
lauantaista sunnuntaihin klo 15.00 - 20.00, maanantaisin suljettu) Mitä maksaa?
- 5 euroa normaalihintainen ja 3 euroa alennettu lippu.
Ja vielä vihonviimeisenä tähän settiin vinkki Keski-Maahan ihastuneille. Kolmen tunnin päässä Milanosta, itäisen Sveitsin kylässä nimeltä Jenins, sijaitsee tämänhetkisen tiedon mukaan maailman ainoa Keski-Maalle omistettu museo, Greisinger museum. Ulospäin museotalo on kuin Bilbon koti, mutta ken pääovesta käy, saa vierailla muun muassa Moriassa, Erämaassa, Rohanissa, Gondorissa ja Fangornin-metsässä. Lue lisää täältä.
* Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa! Instagram: # ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018 ** Jutun kuvat valokuvaaja Photo Courtesy by Gregorio Görkem Arpakç ellei kuvan yhteydessä ole toisin mainittu. [Kuva: Ludmila Vigo] Milanon suomalaiset starttaavat jouluun vauhdikkaasti jo marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun historiallisen keskustan kauniissa miljöössä järjestetään joulutori. Tapahtuma on pääasiassa sisätiloissa, joten vilpoinen ilma tai vesisadekaan ei karkota joulumielellä varustettuja vieraita. Tänä vuonna tori pystytettiin kolmannen kerran ja mukana oli osallistujia myös Norjasta, Ruotsista, Islannista ja Liettuasta. Edellisvuosien tapaan tälläkin kertaa tupa oli tulvillaan yleisöä, sillä kahden päivän aikana torilla kävi yli 5000 vierasta. Paitsi Pohjoisen jouluun ja kulttuuriin hullaantuneita italialaisia joulutori kok...
Millainen elämys mahtaakaan syntyä, kun yhdistetään Riikan tuottama viini, Jyrkin kokkaama kotiruoka, pieni seurue Milanon seudulla viihtyviä suomalaisia ja tavalla tai toisella näihin sotkeutuneita italialaisia? Se piti tietysti selvittää eräänä toukokuisena lauantaipäivänä, jolloin eri puolilta Lombardiaa starttasi muutama autokunta päämäränä Serralunga d'Alba, pieni idyllinen maalaiskylä Piemonten maakunnassa. Tarkemmin navigaattoreihin naputeltiin osoitteeksi Sukulan viinitila, jonne olimme sopineet viinitarhavierailun ja lämminsavulohilounaan. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä italialaisten herkkujen keskellä olimme valinneet pääruoaksi suomalaisittain tyypillisen lämminsavulohen? Selitän. Kalan lämminsavustus on melko tuntematon valmistusmenetelmä ainakin mun italialaisessa ystävä- ja tuttavapiirissäni, mutta lohi on arvokala täälläkin. Tuntemani täkäläiset kalaruoan ystävät, jotka ovat saaneet iskeä hampaansa lämminsavuloheen, ovat poikkeuksetta ihastuneet ky...
Inspiraatioviini virtaa yhä ja ajattelin hyödyntää siitä kumpuavan luovuuden tänäänkin blogiartikkelin kirjoittamiseen. En edes itse usko, että nyt kulmaan alkaisi ilmestyä uusia tekstejä usein, vaan todennäköisemmin epäsäännöllisyys on linja jatkossakin. Mene ja tiedä. Kuluva kesä on ollut tapahtumarikas ja sen rosoiseen verkkoon on uinut myös muutama todellinen yllätys. Mutta varsinaisen ruokakulttuurin vallankumouksen koin heinäkuun alussa, kun olin syömässä kummityttöni ja ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa. Nimittäin pizzalistalta löytyi kinkku-ananaspizza. Siis pizza, jossa on ANANASTA. Ja vielä listalle painettuna. Ei kait siinä, sanoisi suomalainen. Ainahan ananas pizzaan on kuulunut ja tulee kuulumaan. Mutta italialaisen mielessä ananas pizzassa on yhtä houkutteleva kuin makrilli mansikkakakussa ja se kyllä ilmaistaan liioitellun dramaattisesti joka kerta, kun asia tulee esille. Mamma mia! L'ananas sulla pizza??? Ma NON si può . Ananasta ei kerta kaikkiaa...
Uusi aamu. Tekisi mieli jäädä sänkyyn loikoilemaan ja vain katsomaan teeveesarjoja puhelimen ruudusta. Millään ei huvittaisi nousta, ottaa muutamaa askelta kylppärin kautta kirjoituspöydän ääreen ja avata konetta. Millään ei huvittaisi. Mutta tietenkin teen kaiken tämän ja päivä lähtee käyntiin. Taas yksi samanlainen päivä. Vähän töitä ja sitten tiskivuoren tuijotusta kahvin tippumista odotellessa. Uudet purut survon täpötäyteen roskapussiin ja toivon, ettei pussi vielä repeä. Tämän jälkeen vähän lisää töitä ja sitten jääkaapin sisällön inventointia sillä välin kun uusi kahvi tippuu. Tiskit tuijottavat vieressä, että tähänkö ajattelit lisää tehdä ja roskapussi rapisee pahaenteisesti, ettei tänne ainakaan mitään mahdu. Hyvä on, hoidan teidät molemmat lounastauolla. Samoin kuin suihkussakäynnin ja pyykit koneeseen. Lounasaikaan taukoa ei tule. Tänäänkään, koska ilmenee kaikenlaista muuta puuhaa samoihin aikoihin. Nälkä kuitenkin yllättää, niin kuin joka päivä, ja tästä alkaa iltapäi...
Mikä on maailman kaunein lause? Lause, jossa on kaksi tai kolme sanaa riippuen ilmaisutavasta. Tämä juttu juolahti mieleeni, kun minua haastateltiin Mondobaobab-blogiin ( italiankielinen ) suomalaisen ja italialaisen elämäntavan eroista. Haastattelun loppupuolella keskustelu kääntyi miehiin ja siihen, miten olen tavannut nykyisen avomieheni Federicon. Lyhykäisyydessään tarina menee niin, että meidät yhdisti jalkapallo. Olemme kumpikin innokkaita Inter Milanon kannattajia, sinimustaksi väritettyjä omilla tahoillamme. Vuonna 2010 Italian mestaruussarjan voittaja ratkesi viimeisessä mahdollisessa pelissä, jossa Inter havitteli jo viidettä peräkkäistä mestaruutta. Koska aiempina vuosina voittojuhlat olivat sujahtaneet ohi muissa riennoissa, tällä kertaa olin päättänyt osallistua rytinöihin hinnalla millä hyvänsä. Siis jos Inter sattuisi voittamaan. Diego Milito, numero 22. Silloin kun miehet olivat vielä rautaa ja teatterikoulu tarkoitettu teatterikoululaisille. Pelipäivä o...
Kommentit
Lähetä kommentti