Lämminsavulohi valtasi markkinat

Heinäkuun kolmas sunnuntai valkeni pilvisenä, kostean nihkeänä. Kuukauden kolmas sunnuntai on markkinasunnuntai Martesana-joen äärellä ja tällä kertaa viimeinen tapaaminen ennen kesälomia. Sen kunniaksi olimme päättäneet näytteilleasettajien kesken järjestää piknikin, johon minä olin luvannut valmistaa jotakin suomalaista. Poron ohessa mikä voisi olla suomalaisempaa kun lämminsavustettu lohi?

Poroa en ole Milanosta toistaiseksi löytänyt, vaan käristys on tehty saksanhirvestä. Ensimmäisen kerran tosin olisin saattanut saada aikaan korpinkäristystä, jos vuosia sitten linnun lihaa olisi löytynyt kaupoista. Nimittäin alkuajan sanavarastossani saksanhirvi oli muttunut korpiksi ja jostain syystä iskostunut niin syvälle, että siitä oli hankala poisoppia. Niinpä ensimmäistä kertaa, kun mieli halasi käristystä, korppi kielenpäällä nuuskin saksalaiskaupan pakastealtaita siinä toivossa, että löytäisin sieltä lihan käristykseeni. En löytänyt, mutta uloskävellessäni päätin vielä varmistaa asian kassalta. -"Hyvää päivää, teillä ei taida olla korpinlihaa? (ital. Buongiorno, non avete il carne di corvo, vero?)" Myyjä katsoi vähän omituisesti ja tokaisi sitten, että no ei ole. Kiitti hei ja seuraavan kauppaan. Olipa tympeänoloinen asiakaspalvelija.

Seuraava kohde oli italialainen supermarketti. Säästääkseni aikaa altailla pörräämisen sijaan kävelin suoraan infopisteeseen tiedustelemaan korpinlihaa. Myyjä vaikutti hämmentyneeltä, mutta ilmoitti ystävällisesti, että heiltä sitä ei löydy. -"Mitä luulette, en taida löytää koko kaupungista korppia?", kysyin vielä poislähtöä tehdessä. Olin jo alistua ajatukseen, että käristystä tulen nauttimaan ainoastaan kotimaassa. -"Luulen, että olette oikeassa rouva. Valitettavasti Milanosta kyseistä lihaa ei taida saada mistään." Hädän hetkellä jostakin päästin ilmoille vingahduksen, että sitten ei kaupungista kaiketi löydy poroakaan. Italiassa poronsyöjään suhtaudutaan vähän samoin kuin Suomessa kissansyöjään, joten ymmärrettävästi myyjätär jäi sanattomaksi.

Vieressä keskustelua oli seurannut nuorempi mies, jonka nupissa naksahti. Poika nimittäin oivalsi, etten ehkä ollutkaan hakemassa korppia (ital. corvo) vaan saksanhirveä (ital. cervo). Kun nyökyttelin innoissani näin olevan, molemmat alkoivat selvittää yhteenääneen, mistä todennäköisesti löytäisin haluamani. Pelkästään pakasteita myyvän ketjun liikkeestä, jonka lähimpään myymälään sain selkeät ohjeet. Loppujen lopuksi sain käypäsen lihan käristykseeni. Kotona sotkin sekaan muut tykötarpeet: läskisen palan possua, oluen, suolan ja pippurin. Ja tällä reseptillä veivaan käristystä silloin, kun sitä pyydetään.

Saksanhirvikäristys ei kuitenkaan ole uponnut käsitykseeni piknikruokana, joten savulohi oli helppo valinta. Koska tulenteko noin yleensä ottaen on superkiellettyä, päätin turvautua kaapista löytyneeseen savustuspussiin ja uuniin. Ostoslistan mukaan haimme kalakauppiaalta tuoretta kirjolohta, lähikaupasta suolattua voita ja tummaa täysjyväleipää. Helppoa kuin hatunteko. Ja niinhän se loppujen lopuksi oli.

Kostean kuumana aamuna, kun jo herätessä tukka oli hiestä märkä lakanoista puhumattakaan, ei vaan olisi tehnyt mieli lämmittää uunia. Onneksi on ilmastointilaite ja energiaa väärinkäyttäen - ilmastointilaite ja uuni molemmat täysillä - sain kalan savustettua uunissa ja leivät voideltua. Ja sitten piknikille. Myyntiä käsityötuotteista ei tällä kertaa herunut, mutta savutettu lohi oli taivaallisen hyvää ja keräsi tuhannesti kehuja. Vapise savustuspussinvalmistaja! Italianmarkkinat on juuri avattu.

Kuva: www.amicidellamartesana.it

Kommentit

Luetuimmat

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Makunystyrät kuntoon, Riikka ja Jyrki Sukula!

Ananaspizza! Mamma mia!

Koronahorroksesta herätys

Täytetyt paprikat ja parempi mieli