Anniinankulma

Uusi aamu. Tekisi mieli jäädä sänkyyn loikoilemaan ja vain katsomaan teeveesarjoja puhelimen ruudusta. Millään ei huvittaisi nousta, ottaa muutamaa askelta kylppärin kautta kirjoituspöydän ääreen ja avata konetta. Millään ei huvittaisi. Mutta tietenkin teen kaiken tämän ja päivä lähtee käyntiin.  Taas yksi samanlainen päivä. Vähän töitä ja sitten tiskivuoren tuijotusta kahvin tippumista odotellessa. Uudet purut survon täpötäyteen roskapussiin ja toivon, ettei pussi vielä repeä. Tämän jälkeen vähän lisää töitä ja sitten jääkaapin sisällön inventointia sillä välin kun uusi kahvi tippuu. Tiskit tuijottavat vieressä, että tähänkö ajattelit lisää tehdä ja roskapussi rapisee pahaenteisesti, ettei tänne ainakaan mitään mahdu. Hyvä on, hoidan teidät molemmat lounastauolla. Samoin kuin suihkussakäynnin ja pyykit koneeseen. Lounasaikaan taukoa ei tule. Tänäänkään, koska ilmenee kaikenlaista muuta puuhaa samoihin aikoihin. Nälkä kuitenkin yllättää, niin kuin joka päivä, ja tästä alkaa iltapäi...

Jutellaanpa nyt vähän muustakin kuin koronaviiruksesta. Esimerkiksi euroviisuista. Tai vielä tarkemmin Suomen euroviisukarsinnoista. Minä seuraan melkein päivittäin paljon parjattuja iltapäivälehtiä ja viime vuosina juuri klikkiotsikoiden turvin olen pysynyt melko hyvin kyydissä valtakunnan viihdejunassa. Tiedän siihen nousseita ja jopa tunnen kyydissä pysyneitä sekä junasta jo jääneitä. Erika Vikman ja Elena Anna (Ilona) Staller, joita yhdistää pseudonimi Cicciolina. Kuva  täältä   Uuden musiikin ystävä Erika Vikmankin oli ihan tuttu juttu siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin pukea vuoden 2020 viisuedustajan viittaa. Kankaanranta vähemmän. Mutta mitä tapahtui karsintakilpailussa? Taktikoiko kateellinen naapuri antamalla minimipisteet esitykselle, joka olisi saattanut pärjätä kilpailussa, jossa biisit pannaan paremmuusjärjestykseen ensikuuleman perusteella? Tai toiskuuleman perusteella. Nimittäin kisan jälkeen klikkasin otsikon, jossa uutisoitiin rannalle jääneen Vi...

On jouluaatto ja olen toimistossa muutaman työkaverin kanssa. Ensimmäiset tontut pyyhkäisivät paikalle joulusuklaiden kera jo aamukahvin aikaan ja nyt suupielistä suklaata lipoen yritän paitsi panna ajatuksia paperille myös ratkaista sovelluskehityksen arvoituksia. Siis tehdä sitä työtä, josta tililleni kilahtaa säännöllisesti pieni korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Tässä näppiksen ja monitorin ääressä puuhastelua tahdittaa nappikuulokkeista raikuva rouhea joulumusiikki, ikkunan takana kelmeässä auringonpaisteessa siintävät vuoret - joukossa muutama lumihuippuinenkin - ja avokonttorissamme on vielä varsin rauhallinen tunnelma. Kohtapuolin on toisin, kun joulupullat eli  panettonet  pamahtavat pöytään ja kuoharipulloista lentävät korkit kattoon. Näillä aineksilla aloitan oman joulutunnelman rakentamisen. Muutaman tunnin kuluttua astumme ulos toimistosta ja erkanemme joulunviettoon tahoillamme. Taannoin tein itselleni kolme kysymystä: millainen on hyvä loma, hyvä vapaap...

Tässä taannoin sain niin maukasta pastaa, että kielikin meinasi karata jokaisen suupalan matkaan.  Tänään vihdoin sain kiinni kokkia takinhelmasta ja ravistettua hihasta ohjeentapaista. Koska kotikeittiömestarin käyttämät mitat ovat nyrkki, liraus, tilkka ja hyppysellinen, niin toivon, ettei tulkinnassa ole sattunut suurempia kömmähdyksiä. Tässäpä siis pastaa Italian väreissä ja joustavissa määrissä. Pasta corta al pesto di rucola, pomodorini e formaggio 2 hengelle valmistusaika 25 minuuttia tarjoiluun pullo primitivo-punaviiniä Pasta:    2 ltr  vettä 200 g  lyhyttä pastaa, kuten fusilli tai trofie   20 g  suolaa keittämiseen Pesto: 100 g  rucola-salaattia pestynä   40 g  kuorittuja manteleita (40g = n.20kpl)   40 g  parmesaanijuustoa 1/2 dl  neitsytoliiviöljyä 1/2 dl  vettä     1 tl  valkoviinietikkaa 1/4  tl  suolaa (tai maun mukaan) 1/4  tl  mustapippuria (ta...

Ihana herätys. Silmät avautuvat verkkaisesti ja mieli herää hiljalleen syvästä koomasta. Kroppa seuraa perässä omassa tahdissaan. On Joulupäivän aamu. Verkkaisuus päivän sana. Aattoillan vietimme Federicon perheen kanssa hilpeästi tonttuillen. Söimme paistia ja joimme lientä. Unohtamatta alkupaloja, alkuruokia, meren eineksiä sekä hedelmiä ja jälkiruokia. Saattoi suuhun sujahtaa pientä naposteltavaakin. Yleensä ajan itseni ahdingon partaalle joulun kattausten äärellä, mutta ihme ja kumma tänä vuonna ruokailurytmi ja naposteluväli pysyivät hallittuina. Vieläkö muka tässä iässä voi oppia kohtuutta? Se selvinnee viimeistään vuoden kuluttua.  Oivaa ukkia odotellessa olohuoneen esiintymisareenalla hyppelehti setä Taikuri (zio Mago), joka taikoi paitsi ilmeitä kasvoille ja sormien katoamisia myös puhelimen, mandariinin ja palan pizzaa pullon sisälle, ja toki sieltä poiskin. Mainittakoon, että koko tähänastisen uransa kaikki puujalkabravuurit, jotka helppoudellaan ja älyttömyydellään ...

Mukava tunne suihkunraikkaana pujottaa villasukat jalkaan ja alkaa valmistautua aattoillan viettoon. Päivä on ollut aamusta asti erilainen. Aamunhämärässä töihin ja auringonvalon saattamana kotiin kun lähtökohtaisesti tämä menee juuri päinvastoin. Aamu-unisena en tahdo saada itseäni pimeän aikaan liikkeelle, mutta tänään onnistuin. Tänään on erilainen päivä. Tonttu Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen Aamuhun unta kiskoo Ääneti kuu käy laskemaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vain saa unta Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2018. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä jokaiseen kotiin.

* Tämä  postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy  lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa! Instagram:  # ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018 **  Jutun kuvat valokuvaaja  Photo Courtesy by Gregorio Görkem Arpakç ellei kuvan yhteydessä ole toisin mainittu. [Kuva: Ludmila Vigo] Milanon suomalaiset starttaavat jouluun vauhdikkaasti jo marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun historiallisen keskustan kauniissa miljöössä järjestetään joulutori. Tapahtuma on pääasiassa sisätiloissa, joten vilpoinen ilma tai vesisadekaan ei karkota joulumielellä varustettuja vieraita. Tänä vuonna tori pystytettiin kolmannen kerran ja mukana oli osallistujia myös Norjasta, Ruotsista, Islannista ja Liettuasta. Edellisvuosien tapaan tälläkin kertaa tupa oli tulvillaan yleisöä, sillä kahden päivän aikana torilla kävi yli 5000 vierasta. Paitsi Pohjoisen jouluun ja kulttuuriin hullaantuneita italialaisia joulutori kok...

Mitäpä noista. Formuloista. Vielä pari viikkoa sitten ajattelin, että olen jo tipahtanut kokonaan F1-kelkasta. Mutta kun formulakaruselli pyörähti käyntiin faneille suunnatun festivaalin merkeissä Milanossa aiemmin viikolla, varpaisiin hiipi kutina, että sinne on päästävä. Italiassa tapahtuman johtotähtenä on luonnollisesti Ferrari, tuo 71-vuotias elinvoimainen ja korskuva ori, joka yhä vaan villitsee kansan. Faneista puhumattakaan. Harmi, että toisinaan työt astuvat huvitusten edelle ja niin multa jäi näkemättä Kimi Räikkösen ja Sebastian Vettelin työnäytteet ja irrottelut Milanon Darsenaan pystytetyllä varjoradalla. Mutta festaritunnelmaan pääsin kyllä mukaan, ja kisaviikonloppuna myös Milanossa kuhisee kuin muurahaispesässä. Sijaitseehan Monzan kilparata vain noin 20 kilometrin päässä. Ferrari - elinvoimainen ja korskuva ori.  Monzan radalla formulat ovat viihtyneet vuodesta 1922 lähtien poikkeusvuosia lukuunottamatta. Yksi näistä poikkeuksista oli vuosi 1947, jolloin...

Inspiraatioviini virtaa yhä ja ajattelin hyödyntää siitä kumpuavan luovuuden tänäänkin blogiartikkelin kirjoittamiseen. En edes itse usko, että nyt kulmaan alkaisi ilmestyä uusia tekstejä usein, vaan todennäköisemmin epäsäännöllisyys on linja jatkossakin. Mene ja tiedä. Kuluva kesä on ollut tapahtumarikas ja sen rosoiseen verkkoon on uinut myös muutama todellinen yllätys. Mutta varsinaisen ruokakulttuurin vallankumouksen koin heinäkuun alussa, kun olin syömässä kummityttöni ja ystäväni kanssa italialaisessa ravintolassa. Nimittäin pizzalistalta löytyi kinkku-ananaspizza. Siis pizza, jossa on ANANASTA. Ja vielä listalle painettuna. Ei kait siinä, sanoisi suomalainen. Ainahan ananas pizzaan on kuulunut ja tulee kuulumaan. Mutta italialaisen mielessä ananas pizzassa on yhtä houkutteleva kuin makrilli mansikkakakussa ja se kyllä ilmaistaan liioitellun dramaattisesti joka kerta, kun asia tulee esille. Mamma mia! L'ananas sulla pizza??? Ma NON si può . Ananasta ei kerta kaikkiaa...

Hupsista huikkaa, tämäkin vuosi on sännännyt yli puolenvälin niin, ettei mun seinältä löydy ensimmäistäkään kirjoitusta. Muutaman ystävän kanssa tässä vitsailtiin, että kirjoituskynän polttoaineena käyttämäni punaviini on loppunut. Inspiraation lähde kuitenkin on ehtymätön. Palasimme eilen Suomesta, jossa vietimme toimeliaan mutta samalla oikein rentouttavan loman. Olen luonnostani äärettömän laiska, joten on onni, että tekeminen tuottaa iloa ja nautintoa enemmän kuin pelkkä paikallaanolo. Vaikka toki sitäkin tarvitsen. Joutenoloa ihan vaan jalat kattoon nostaen, kirjojen ja artikkeleiden maailmoihin solahtaen ja erityisesti perheen ja ystävien kanssa yhdessäollen ja seurustellen. Kuin viini vanhetessan myös kotimaassa vietetyt lomat paranevat ajan kanssa. Suorituskeskeisyys katoaa ja tilalle astuvat tuokiot, jotka tallentuvat omaan kaikkien aistien muistikuva-albumiin. Eivät niinkään instaan tai faceen tai muuhun somekanavaan, jossa jaetut hetket eivät välttämättä piirry niin a...

Tänä vuonna mulle tuli täyteen kymmenen vuotta yhteiseloa Milanon kanssa. Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas niin ilossa kuin surussakin. Mutta näistä tuonnempana. Nyt on Jouluyö ja aika tunnelmoinnin. Ihanaa joulunaikaa ihan jokaiseen tupaan. "On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie On toinen maailma, on hämäräinen tie On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää Kun pilvenportaisiin vain kevyt jälki jää Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan Joku jää katsomaan, kuka lentää noin Itsekin hämmästyn, kun lentää voin On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain On kuu niin sininen mun lentomatkallain Kuutamoon liukenee portaat pilvien Liukenen itsekin ja leijailen On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen On tähdet kotimaan ja nähdä saan mä sen..."  - Nightwish - Walking In The Air HD (The Snowman) - Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2017. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää...

On taas Anniinan ruokakulman vuoro. Tai eihän nämä tänne päätyvät ruokapöydän helmet juuri koskaan ole minun käsialaa. Kyllä kunnia kuuluu useimmiten Fedelle, jonka käsissä helpot ja herkulliset kotiruoat syntyvät sillä aikaa, kun mä lasken päivän pölyt pesualtaaseen. Keittiötouhuihin osallistun avaamalla aperitiivipullon ja kasaamalla lautaselle pientä naposteltavaa ruokahalua herättämään, jos se noin niin kuin koskaan ennättää kunnolla nukkumaankaan. Tänään korkkiruuvia kiertäessäni pannulla ruskettuivat lihapullat. Nuo Feden ihanat isot ja pehmeät pullat, joiden sisältä tavallisesti paljastuu yllätys. Niin kuin tänään miedon savujuuston muodossa. Tässäpä sitten tämäniltainen sapuska helpossa paketissa neljälle hengelle noin 40 minuutissa. 'Alla Fede' tarkoittaa italiaksi Feden tapaan. Tässä annoksessa alla on tomaattikastike, päällä mureat ja miedosti savunmakuiset lihapullat ja välissä vihreät. Mutta yhtä kaikki 'lihapullat alla Fede '.   Pullataikina :  5...

Elokuu taittui ehtooseen, mutta viivähdän vielä hetken elokuisessa Milanossa. Kaupungissa, jonka luonne muuttuu tyystin yhden kuukauden ajaksi vuodessa. Kyllä sen aistii kaikin tavoin, kun katukuvasta katoaa muutama miljoona kanssakulkija. Useat liikkeet ja palvelut sulkevat ovensa, jos eivät ihan koko kuukaudeksi, niin ainakin pariksi kolmeksi viikoksi. Avoinna ovat ainoastaan turisteille suunnatut paikat ja pääasiassa aasialaisten ylläpitämät kaupat ja palvelut. Kaupunkiviidakko (Piazza del Duomo)  Elokuun ajaksi hylätyt työmaat - rakennustyömaa ja toimistot. (Regione Lombardia)   Julkinen liikenne vähentää vuoroja isolla kauhalla ja yksityisliikenteen kaasupäästöt häviävät kuin kuuluisa tusahdus Saharaan. Katuja kulkiessa toisinaan vaikutelma on kuin vaeltaisi hylätyssä autiokaupungissa, sellainen lapsuuden liisaihmemaassa- tai olliyksinmaailmassa-ilmiö. Keskeisillä valtaväylilla ei ole ketään, vehreissä puistoissa ei näy ketään ja isojen asuinalueiden ikkunoit...

Millainen elämys mahtaakaan syntyä, kun yhdistetään Riikan tuottama viini, Jyrkin kokkaama kotiruoka, pieni seurue Milanon seudulla viihtyviä suomalaisia ja tavalla tai toisella näihin sotkeutuneita italialaisia? Se piti tietysti selvittää eräänä toukokuisena lauantaipäivänä, jolloin eri puolilta Lombardiaa starttasi muutama autokunta päämäränä Serralunga d'Alba, pieni idyllinen maalaiskylä Piemonten maakunnassa. Tarkemmin navigaattoreihin naputeltiin osoitteeksi Sukulan viinitila, jonne olimme sopineet viinitarhavierailun ja lämminsavulohilounaan. Nyt joku saattaa kysyä, että miksi ihmeessä italialaisten herkkujen keskellä olimme valinneet pääruoaksi suomalaisittain tyypillisen lämminsavulohen? Selitän.  Kalan lämminsavustus on melko tuntematon valmistusmenetelmä ainakin mun italialaisessa ystävä- ja tuttavapiirissäni, mutta lohi on arvokala täälläkin. Tuntemani täkäläiset kalaruoan ystävät, jotka ovat saaneet iskeä hampaansa lämminsavuloheen, ovat poikkeuksetta ihastuneet ky...

Siellä täällä pulpahtelevista valokuvista huomaa, miten valoisuus Suomessa on lisääntynyt aimo harppauksin. Silloin tällöin italialaisilta pulpahtaa kysymys, että miten valon jatkuvaan läsnäoloon Suomessa oikein tottuu? Omasta puolestani vastaan, etten ole havainnut tarvitsevani totuttelua, koska saan valosta virtaa ja nautin täysin sen läsnäolosta. Ei se minua häiritse. Negatiivista on ainoastaan se, että Suomessa valoisa ajanjakso on lyhyt. Toisaalta kerron myös, että vaikeampaa minulle on ollut asennoituminen kaamosaikaan, vaikka käytännöllisesti katsoen pimein ajanjakso on yhtä lyhyt kuin yöttömän yön aika. Kaamos vaan tuntuu paljon pidemmältä. Itseanalysointi on edennyt jopa niin pitkälle, että olen hoksannut pitäväni - tai sietäväni - lämmintä huomattavasti paremmin kuin kylmää, joten tästä voinee vetää karkean johtopäätöksen, että viihdyn paremmin valossa ja lämpimässä kuin pimeässä ja kylmässä. Toinen asia on, että miten valo ja pimeys vaikuttavat ihmiseen. Tästä aiheesta löy...