Cicciolinat, Ilona ja Erika
Jutellaanpa nyt vähän muustakin kuin koronaviiruksesta. Esimerkiksi euroviisuista. Tai vielä tarkemmin Suomen euroviisukarsinnoista. Minä seuraan melkein päivittäin paljon parjattuja iltapäivälehtiä ja viime vuosina juuri klikkiotsikoiden turvin olen pysynyt melko hyvin kyydissä valtakunnan viihdejunassa. Tiedän siihen nousseita ja jopa tunnen kyydissä pysyneitä sekä junasta jo jääneitä.
Uuden musiikin ystävä Erika Vikmankin oli ihan tuttu juttu siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin pukea vuoden 2020 viisuedustajan viittaa. Kankaanranta vähemmän. Mutta mitä tapahtui karsintakilpailussa? Taktikoiko kateellinen naapuri antamalla minimipisteet esitykselle, joka olisi saattanut pärjätä kilpailussa, jossa biisit pannaan paremmuusjärjestykseen ensikuuleman perusteella? Tai toiskuuleman perusteella.
Nimittäin kisan jälkeen klikkasin otsikon, jossa uutisoitiin rannalle jääneen Vikmanin avautumista tappiostaan. Ennakkosuosikki ei lähtisikään Hollantiin, vaan Rotterdamissa lavan valloittaa perihilpeä kappale, jossa taas kerran nostalgian kyynel silmässä katsotaan menneisyyteen ja ruikutetaan maahan kaatunutta maitoa. Voi kyynel sentään. Ei siinä mitään, kaunis on kappale ja mitäänsanomattoman melankoninen melodia takaa sen, ettei euroviisukansa heilu Helsingissä ensi vuonnakaan. Tosin voin olla väärässäkin.
Mutta jos mennään vielä asiasta kolmanteen, niin tuubletin myös biisiehdokkaan, jolle kateellinen naapuri oli antanut täydet pisteet karsinnoissa. Sen jälkeen lupasin itselleni, että ennen kuin vedän ranteet ruvelle tai hukuttaudun viiniin, niin haluan kuulla euroviisuissa kappaleen Don't Cry Over Spilt Milk. Banana Split.
Loppukaneetti: Soitin juutuubista pätkät Kankaanrannan ja Vikmanin viisuista Federicolle. Kumpi voitti?
 |
| Erika Vikman ja Elena Anna (Ilona) Staller, joita yhdistää pseudonimi Cicciolina. Kuva täältä |
Uuden musiikin ystävä Erika Vikmankin oli ihan tuttu juttu siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin pukea vuoden 2020 viisuedustajan viittaa. Kankaanranta vähemmän. Mutta mitä tapahtui karsintakilpailussa? Taktikoiko kateellinen naapuri antamalla minimipisteet esitykselle, joka olisi saattanut pärjätä kilpailussa, jossa biisit pannaan paremmuusjärjestykseen ensikuuleman perusteella? Tai toiskuuleman perusteella.
Nimittäin kisan jälkeen klikkasin otsikon, jossa uutisoitiin rannalle jääneen Vikmanin avautumista tappiostaan. Ennakkosuosikki ei lähtisikään Hollantiin, vaan Rotterdamissa lavan valloittaa perihilpeä kappale, jossa taas kerran nostalgian kyynel silmässä katsotaan menneisyyteen ja ruikutetaan maahan kaatunutta maitoa. Voi kyynel sentään. Ei siinä mitään, kaunis on kappale ja mitäänsanomattoman melankoninen melodia takaa sen, ettei euroviisukansa heilu Helsingissä ensi vuonnakaan. Tosin voin olla väärässäkin.
Mutta jos mennään vielä asiasta kolmanteen, niin tuubletin myös biisiehdokkaan, jolle kateellinen naapuri oli antanut täydet pisteet karsinnoissa. Sen jälkeen lupasin itselleni, että ennen kuin vedän ranteet ruvelle tai hukuttaudun viiniin, niin haluan kuulla euroviisuissa kappaleen Don't Cry Over Spilt Milk. Banana Split.
Loppukaneetti: Soitin juutuubista pätkät Kankaanrannan ja Vikmanin viisuista Federicolle. Kumpi voitti?
Ei huolta EBU:n linjaus tänään, tämän vuoden biisit ei kelpaa ensi vuonna.
VastaaPoistaMiten Ansku pärjäätte Coronan kanssa?