Anniinankulma

Eräs ystäväni tässä taannoin päivitti olleensa katsomassa jalkapallon Euroopan-mestaruuskisojen semifinaaliottelua Paavalinkirkossa Helsingissä. Että mitenkä? Huudahtivat italialaiset kollegani kuorossa, kun pilke silmässä kerroin jalkapallon olevan Suomessa niin pyhä asia, että kirkkoonkin viritetään kisakatsomo. Kollegani eivät vaan huomanneet pilkettä silmässäni, vaan alkoivat epäuskoisina pyörittää silmämuniaan vedoten siihen, ettei Suomessa edes pelata jalkapalloa. Tottakai pelataan. Italiaan ja muihin perinteisiin palloa potkiviin kansakuntiin verrattuna pääsarja vain pelataan kesäaikaan, koska talvisin kiekkoillaan. Kotimaan SM-sarjan lisäksi monet futisfanit Suomessa seuraavat erityisesti Englannissa pelattavaa Valioliigaa sekä Saksan ja Espanjan pääsarjoja. Myös Italian A-sarjalla on omat kannattajansa ja tunnen jopa muutaman suomalaisen, jonka kanssa tifaamme samaa joukkuetta . Niin että kyllä suomalaisten sydämistä löytyy lokero jalkapallollekin ja kirkon alttarilla t...

Sinfonisen metallimusiikin uranuurtaja Nightwish ja ikuisena pidetty antiikin kaupunki Rooma solmivat kesäkuussa liiton, jota olimme todistamassa iloisella suomalaisella porukalla. Liitto sinetöitiin "Rock in Roma"-tapahtumassa, jossa Apocalyptican jousimiehet ja Epican lentävät hollantilaiset lämmittivät areenan pääesiintyjää varten. Rockia Roomassa 8.6.2016. Nightwishin rumpali Kai Hahto ja nokkamies, kosketinsoittaja Tuomas Holopainen. (Kuva Kai Hämäläinen) Marco Hietala tunnetaan paitsi Nightwishin laulavana basistina myös kuopiolaisen Tarot-yhtyeen toisena perustajajäsenenä. (Kuva Kai Hämäläinen)  Edellisen kerran näin Tuomas Holopaisen, tuon metallimusiikin Mozartin ja sinfonisen metallin Sibeliuksen, uudistuneen kokoonpanon viime vuoden marraskuussa Italian Bolognassa. Konsertista jäi mahtava fiilis ja tuntuu, että konsertti on liian laimea sana kuvaamaan bändin lavashowta. Kyseessä oli spektaakkeli, jossa musiikki ja elokuva vuorottelivat, yhdistyivät ja l...

Aloitin työmatkojen kulkemisen polkupyörällä vasta viikko sitten. Tekosyiden lista siihen, miksi nousin satulaan kohtalaisen myöhään, on pitkä, mutta mainittakoon päällimmäisenä laiskuus. Sitten on tietysti kevätsateet tai ainakin uhkaavannäköiset sadepilvet, joita loppujen lopuksi olen nähnyt enemmän television sääennusteissa kuin ikkunasta ulos katsomalla. Enivei. Koko viime viikolle oli tiedossa pelkkää polloa ilman pilvenhattaraa, joten pumppasin kesäkumit, keräsin vaihtovaatteet kassiin, liimasin ylimääräisiä silmiä verkkatakin selkään ja pistin pyöräilylaulun soimaan. Sitten sain vielä huiman idean kuvata matkantekoa videolle, joten tämän postin myötä Anniinankulma on siirtynyt myös vlogiaikaan. Seuraavassa vajaan kymmenen minuutin video siitä, millaisissa merkeissä pyöräilin noin kahdeksan kilometrin matkan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaikka Milanon liikenteessä pätee vanha kaupunkiviidakon laki "mieluummin hengissä kuin oikeassa", pyöräily kaupungin kesk...

Maanantai. Ihan liian aikaisin herätyskellon tuttu, lempeästi herättelevä soundi saapui korvakäytävään. Matkalla tajuntaan ääni muuttui ärsyttäväksi. Zeniä ja harmoniaa. Reipasta mieltä ja maailmaa syleilevää sopusointua. Itsellesi vaan, mutisin tahmaisesti ja vannoin jälleen kerran, että maanantaiaamun herätykseksi vaihdan jotain räväkämpää. Sellaista, joka kertanyhtäisyllä irrottaa unihiekat ripsistä ja saa lantion vatkaamaan makuullakin niin, että kroppa singahtaa sängystä kuin laakerikuula lingosta. Ensimmäisenä mieleen tuli Nightwishin Wishmaster. Kanuunalaukaus uuteen viikkoon unohtui, kun hapuilin häirikköpuhelimeni tyynyn alta ja päättäväisesti annoin itselleni vielä kymmen minuuttia armonaikaa. Ja sitten toiset kymmenen... Viikonloppuisin sänkyyn yksinkertaisesti pamahtaa niin voimakas magneettikenttä, että sen syleilystä on mahdoton ampua räjähdysmäiseen lähtöön. Varsinkaan liibalaabamaisen herätysäänen säestämänä. Yrittäessäni tökätä luurinnäyttöön kolmatta jatkoaikaa, m...

En yleensä lupaa mitään, koska en luota siihen, että pystyn pitämään lupaukseni. Varsinkaan itselleni. Olen melkoinen tuuliviiri ja takinkääntäjä, ja siksi pyrin antamaan vain lupauksia, jotka uskon kykeneväni lunastamaan.  Tämän kirjoitettuani voin samantien kääntää sormen osoittamaan itseäni, sillä laiskaan blogiuraanikin mahtuu muutamia asioita, joita en ole saanut toteutettua tähän päivään mennessä. Esimerkiksi en ole vieläkään saanut palkattua pieneen kotiimme siivoojaa, vaikka niin uhosin kirjoittaessani arkielämää helpottavista asioista . Emme myöskään ole valloittaneet Italiaa sudentin savolaisen arjen tarpeeseen synnyttämällä savustuspussilla, vaikka aiheesta kirjoitin aikoinaan suureleisesti otsikolla: lämminsavulohi valtasi markkinat .  Tänä aamuna blogilistan tarjontaa silmäillessäni eteen hyppäsi Rahaa säästävän äidin vesipostaus , jonka nähtyäni lupausgeneraattorini heitti välittömästi ilmoille uuden sitoumuksen: tästä lähtien juon vettä. Enemmän vettä ja use...

Esko Kyrön blogissa on arvonta , johon osallistumalla voit voittaa päheän palkinnon. Palkintoa enemmän ihastuin kuitenkin varsinaiseen tehtävään, jossa tiedustellaan lukijoiden mielipidettä siitä, mikä on suomenkielen kaunein sana.  Tottahan toki uteliaisuuteni nosti päätään kuin matelija, joka terävöityy seuraamaan käärmeenlumoojan soittoa. Aloin plärätä läpi vastauksia, joita oli tipahtanut kommenttilootaan jo hyvän matkaa yli kahden sadan siinä vaiheessa, kun menin Eskon blogia nuuskimaan. Poimin joukosta monta kaunista sanaa, mistä isoa osaa itse en olisi edes osannut ehdottaa. Yllättävien sanojen ohella mielenkiintoista oli pohtia sitäkin, että mikä oli mahtanut olla se keskeisin kriteeri, jonka perusteella vastaaja oli sanansa valinnut.  Sitten hoksasin sanan, joka piirsi pienen hymyntapaisen kasvoille. Pupu. Kiva ja suloinen sana, jota on mukava kuiskia esimerkiksi puolison korvaan, kun ollaan hempeitä. Paitsi jos puoliso on italialainen. Nimittäin pastanjauhajan k...

Oletko koskaan miettinyt, milloin kannattaisi piipahtaa Milanossa? Oletko kiinnostunut muotoilusta, sisustuksesta ja huonekaluista? Jos vastaat jälkimmäiseen kyllä, niin minä kerron, että huhtikuun toinen viikko on erittäin otollinen ajankohta viikonpituiseen visiittiin perinteisesti muotiin ja talouselämään kytketyssä metropolissa. Ja jos hengenravinnon ohessa olet ennakkoluuloton makumaailmanmatkaaja, väitän, että ainakin kerran elämässä kalenteriin kannattaa raivata tilaa Milanon muotoiluviikolle ( Fuorisalone, Design Week ). Ihan jo pelkästään hengittämään mielikuvituksellisen suunnittelun ilmapiiriä ja aistimaan välittömää luovuuden tunnelmaa. Kerran vuodessa Lombardian läänin pääkaupunki saa viikon ajaksi myös muotoilun pääkaupungin tittelin. Huonekalumessut ja niiden ympärille muodostunut designviikko on alkamassa.  Designviikko kytkeytyy Milanon sisustus- ja huonekalumessuihin ( Salone del Mobile ). Mutta siinä missä messut on tarkoitettu pääasiassa ammattilais...