Anniinankulma

Ravintoa planeetalle, energiaa elämälle ( ital. Nutrire il Pianeta, Energia per la Vita ). Toukokuun 1. päivänä avaa oven maailmannäyttely, jonka tutustuttaa kävijät ravitsemuksen ja ruoan monimutkaiseen mutta samalla monipuoliseen teemaan. Valitettavasti maailmassa esiintyy yhä nälänhätää ja aliravitsemusta samaan aikaan kun toisaalla elintarvikkeita heitetään hukaan aivan liian paljon. Tarvitaan tietoisia polittisia valintoja, tietoa kehittää kestäviä elämäntapoja ja mahdollisuus soveltaa huipputeknologioita, jotta pystytään saavuttamaan tasapaino ravinnon saatavuuden ja resurssien kulutuksen välillä. Tuotteiden ohella näyttely tarjoaakin tietoutta elintarvikkeista ja maapallon arvokkaista resursseita tällä saralla. Vierailijan kannalta näyttelykäyntiä elävöittää se, että matka maailman ympäri tapahtuu interaktiivisesti. Kukin vieras määrittelee itse suhteensa näyttelyn teemaan. Expo Milano 2015 spot Suomi ei osallistu näyttelyyn omalla paviljongilla, mutta Aalto-yliopisto ...

Tässä eräänä aamuna tutkiskelin peilistä väsähtäneen näköistä olemustani ja päätin, että on tullut aika viedä pää kiinalaiselle kampaajalleni. Muutaman kerran vuodessa toistuva rutiini, jonka aikana pää pestään halvalla shampoolla, hiirenhäntä typistetään, itse nipsimäni otsatukka tasataan ja lopuksi kuontalo kuivataan ja kammataan. Tunnista kahteen kestävä visiitti kiinalaisessa kampaamotehtaassa kustantaa kymmenen euroa. Sama käsittely italialaisessa parturi-kampaamossa pari kymppiä enemmän. Odottaessani omaa vuoroani katselin kuinka tuikitavallisena tiistai-iltana kampaamossa oli hulina. Näin matalapaineen aikanakin italialaiset ostavat palveluja, mikä on positiivinen asia. Käyttämällä palveluja ihmiset helpottavat arkeaan.     Arkipäivän helpottaja 1 : Kampaamo ( ital. parrucchiere ) Miten kampaamo liittyy aiheeseen? Yksinkertaisesti siten, että tuuhean tukan ja luonnostaan kauniin hiusvärin ansiosta italialaisen naisen ei välttämättä tarvitse itse pestä ja l...

Sormuksen taika herää eloon Milanon WOW-sarjakuvamuseossa, joka muuttuu alunperin J.R.R. Tolkienin luomaksi seikkailuntäyteiseksi Keski-Maaksi. Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti eli sinne ja takaisin ovat aikojen kuluessa inspiroineet monia taitelijoita, suunnittelijoita, elokuvantekijöitä, sarjakuvapiirtäjiä ja muita asianharrastajia kuvaamaan ja toteuttamaan näkemyksiään tästä mystisen viehättävästä mielikuvitusmaasta. Sormus. (Kuva http://www.museowow.it) Moderni tolkienilainen maailma on kiehtova sekoitus kaikkea: kirjoja, maalauksia, piirroksia, filmejä, sarjakuvia, pienoismalleja, keräilytavaraa ja pelejä. Yhteistyössä tunnettujen keräilijöiden ja asiantuntijoiden kanssa sarjakuvamuseossa järjestettävä näyttely kokoaa lukuisia helmiä fantasiamaailmaan vihkiytyneille. Miniatyyrialueen katseenvangitsija on kuuden neliömetrin kokoinen kolmiuloitteinen toteutus Helmin Syvänteestä ja siellä käydystä Ämyrilinnan taistelusta. Tässä kuulussa taistelussa Sarumanin valioörkki...

ja muita seikkailukertomuksia. Italian posti ( Poste italiane ) on täkäläisillekin käsite, jonka ajatteleminen aiheuttaa närästystä. Mutta siinä vaiheessa, kun tiedossa on visiitti konttoriin, tuska nousee konkreettisesti myssyyn, josta se alkaa norua suurina pisaroina pitkin kasvoja. Hikikarpaloiden sekaan saattaa vierähtää muutama kyynel eikä suinkaan iloisesta jälleennäkemisestä oman postin virkailijoiden kanssa, vaan ihan silkasta turhautumisesta. Tätä elämä on tänä iltana, odotusta ja närästystä. Huomenna sitten suden suuhun. Miksi hemmetissä äidin jouluksi lähettämä paketti ei voinut tulla perille niin kuin postipaketin kuuluu? Tosin tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun lähetys on kadonnut teille tietymättömille Kustin polkiessa. Muutaman kerran myös on käynyt niin, että rikkirevitty kuori ja terveinen ovat pudonneet luukusta, mutta itse tavara on kadonnut Kustin lahkeisiin. Yksi parhaista oli suomalaisen pankkini lähettämä korkotodistus, jonka läpinäkyvän osoiteikkunan reunass...

Selasin valokuva-arkistoa ja silmät pysähtyivät postauksen kuviin. Kaksi kuurankukkaista kuohuviinilasia puiston penkillä kylmässä talviaamussa. Minun mielessä ne ovat kihlajaismaljat, jotka ovat jääneet muistoksi edellisenä iltana kihloja kilistäneeltä pariskunnalta. Mielikuvitukseni valkokankaalle heijastuu romanttinen hetki, jossa kaksi henkilöä istuvat puiston penkillä rakkauden liekin lämmössä. Lupaus avioliitosta on annettu ja onni kuplii kilvan pirskahtavan kuohuviinin kanssa. Kuurankukkaiset kihlajaislasit - jonkun muun, ei minun. Lasit tyhjenivät, rakkaus jäi. Mieleen pulpahtaa oma kihlautuminen, joka hymyilyttää kovasti. Yleensä ottaen pohjoisessa Italiassa kihlautuminen tapahtuu ilman suuria seremonioita eikä siitä myöskään jää ulkoisia merkkejä. Sormukset ( le fedi ) hankitaan siinä vaiheessa, kun astutaan vihille. Niinpä meidänkin kihlajaiset vietettiin hyvin arkipäiväisesti kotioloissa. Läsnä olimme me ja muutama ystävä facebookissa, jotka tosin eivät olleet...

Talven alennusmyynnit ovat alkaneet. Kuusikymmentä päivää kestävä rumba lähti vauhdilla käyntiin maanantaiaamuna 5.päivä, jolloin esimerkiksi Via Torinolla nähtiin sankka joukko puolialastomia ihmisiä. Tule alasti Milanoon ja saat täältä vaatteet ilmaiseksi! Seis. Ei nyt sentään, älä ihan vielä säntää matkaan. Kyseessä oli espanjalaisen Desigual-vaateketjun alennusmyyntien avajaistempaus - Seminaked Party in Red - jossa sata ensimmäistä asiakasta palkittiin pukemalla heidät päästä varpaisiin. Ilmaiseksi. Tai ei ihan, vaatimuksena oli, että liikkeeseen piti saapua alusvaatteisillaan. Innokkaimmat jonottajat olivat paikalla jo aamun varhaisista tunneista lähtien eikä kolme lämpöastetta lannistanut alusasuissa juhlijoita. Ilmeisesti lupaus ilmaisesta merkkivaatekerrasta riitti lämmikkeeksi viileässä talviaamussa. Desigualin puolivallaton tempaus - Seminaked party in red. Kuva täältä . Mieli olisi tehnyt mukaan ilakointiin, mutta kun ei meinaa peilikuvaan mahtua ja alusvaatteetkin...

Päätimme vuoden 2014 pienessä Turano Lodigianon kylässä, muutaman kymmenen kilometrin päässä Milanosta. Tämä pieni kylä on minulle erityisen tärkeä. Sieltä on kotoisin ihminen, joka alunperin on tutustuttanut minut ja useat muut motoristit synnyinmaahansa ja ystäviinsä. Ensimmäisen kerran vierailin Turanossa kesäkuussa 1998 ja vuonna 2002 asuin siellä puoli vuotta ollessani vaihto-oppilaana Milanossa. Tämän jälkeen paikkakunnasta on tullut minulle kuin yksi huone kodissani, jonne on hyvä palata kerta toisensa jälkeen. Vaikka osa alkuaikojen ystävistä on muuttanut muualle, Turanossa asuu yhä rakkaita ihmisiä, joiden kanssa juhlimme tällä kertaa siis vuoden vaihtumista. Kotona, mutta ei missään nimessä kaikessa rauhassa. Pukukoodi juhlaan kuin nenä päähän. Yksi aperitiivi, kiitos. Prosciutto crudo - ilmakuivattua kinkkua. Salame nostrano - salamia paikalliselta tuottajalta. Raspadura. Lodilainen tapa tarjota grana-juustoa ohuen ohuina lastuina.  Kotiruoalla ja...