Anniinankulma

Yhdeksän vuotta sitten tehdessäni lähtöä Italiaan eräs kollegani pyysi lähettämään silloin tällöin ruokaohjeita. Häveten täytyy myöntää, että tästä toiveesta olen luistanut. Rakastan ruokaa, mutten juuri sen valmistusta. Lisäksi kun vielä on käynyt niin hyvä tuuri, että puolisostani on kuoriutunut todellinen kotikokki, hommat keittiössä ovat jääneet vähiin pieniä pätkätöitä lukuunottamatta. Vaan eilen työpäivän aikana mieleen iski, että haluan valmistaa täytettyjä paprikoita. En siis vain syödä, vaan tehdä ne itse. Tilapäinen mielenhäiriö, jonka en usko toteutuvan ihan heti uudestaan, mutta eilen sain homman vietyä suunnittelusta toteutukseen asti. Suorittaessani soundcheckiä tarvittavien välineiden ja ruoka-aineiden kanssa kotikokki pälyili ja suhtautui epäillen koko konsertin onnistumiseen. Olan taakse ilmestyi vähän väliä puhuva pää, jolta sateli neuvoja valmistusprosessia varten. Ei uskonut ukkokulta, että selviäisin, mutta vetäytyi lopulta tuppisuuna sohvalle, kun ilmoitin nap...

Taannoisen palokuntaepisodin innoittamana Viherjuuria-blogin Heidi haastoi minut muistelemaan matkoja ja erityisesti niihin liittyviä sattumuksia. Vuosien varrella on tullut reissuissa rähjäännyttyä ja monenlaisissa liemissä uitua, mutta koska kallisarvoiset valokuva-albumit ovat Suomessa ja minä Italiassa, päädyin selaamaan muistikuva-albumiani. Koska lähimuisti tuppaa tökkimään, valitsin tähän spontaanisti tapahtumia kultaisilta nuoruusvuosilta, jolloin moottoritie oli kuuma, viini virtasi Venetsiassa ja kamerakin oli vain kamera. Kaksipyöräiset Hondat ovat aina olleet luotettavia matkakumppaneita. 1. Punaisia lyhtyjä Aloitin aktiivisen matkamoottoripyöräilyn ylivedolla yhdeksänkymmentäluvulla silloisen poikaystäväni kanssa. Kerran kesälomalla päätimme lähteä kuluttamaan kumia Keski-Eurooppaan toisen motoristipariskunnan kera. Lomanavajaiset vietettiin Itämeren sukkulalla, nyt jo vihreämmille vesille seilaamaan päätyneellä Finnjetillä. Kun olimme tukevasti Saksanmaalla...

Mitäpä mietit, kun Milanoon tullessasi ehdotan käyntiä hautausmaalla? Oikeutetusti ensimmäisenä mieleen saattaa nousta ajatus, että miksi ihmeessä? Olen nähnyt näitä ilmassa leijailevia kysymysmerkkejä useimpien ystävieni ja tuttavieni ympärillä, kun olen visiitistä vihjannut. Tylsähkö vakiovastaukseni on, että saat kyllä vastauksen, kun näet paikan. Jos puolestaan haluat nojatuolimatkailla, alla oleva video antaa esimakua siitä, millainen paikka on kyseessä. (Koska kokoamani alkuperäinen video sisältää tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia, se ei ole nähtävissä Yhdysvalloissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa eikä Meksikossa. Pääset katsomaan muokatun videon myös edellä luetelluissa maissa klikkaamalla tätä. ). Video on katsottavissa myös suoraan youtubessa. Monumentaalinen hautausmaa ( ital. Cimitero Monumentale ) on ainutlaatuinen keidas keskellä kaupunkia. Vehreä puisto ja rauhan tyyssija. Hiljainen pienoiskaupunki ja ulkoilmamuseo. Paikka, joka tarjoaa elämyksiä. K...

Kesäkuuma on pehmentänyt permanentin ja pään. Sain kimmokkeen tämän tekstin julkaisuun, kun Etelä-Saksassa asuva ulkosuomalainen äiti päivitteli lukkosepän hintalappua jäätyään lukkojen taakse kodin ulkopuolelle. Alunperin kirjoitin tarinan blogiryhmän kommenttilootaan, missä näin kirjoituksenkin ensimmäisen kerran, mutta nyttemmin mieleeni juolahti, että tässähän on ainekset yhden kulttuurisopan keittoon. Pii-paa, palokunta saapuu. On työtehtäviä moninaisia, mihin kutsutaan palomiehiä. (Kuva täältä )  Muutettuani Milanoon tutustuin eräässä rokkibaarissa palomieheen, joka vapaa-aikanaan viihtyi samojen sointujen ääressä. Kerran meillä tuli puheeksi palomiesten monipuolinen toimenkuva ja kaveri kertoi, että perinteisten sammutus- ja pelastustehtävien lisäksi palokuntaa pyydetään paikalle monissa arkipäiväisissä ongelmatilanteissa, kuten avaamaan ovi tapauksessa, jossa joku on jäänyt lukkojen taakse. Ihmettelin isoon ääneen, että mitenkä? Jos oven kiinnipainettuaan huomaa avaim...

Eräs ystäväni tässä taannoin päivitti olleensa katsomassa jalkapallon Euroopan-mestaruuskisojen semifinaaliottelua Paavalinkirkossa Helsingissä. Että mitenkä? Huudahtivat italialaiset kollegani kuorossa, kun pilke silmässä kerroin jalkapallon olevan Suomessa niin pyhä asia, että kirkkoonkin viritetään kisakatsomo. Kollegani eivät vaan huomanneet pilkettä silmässäni, vaan alkoivat epäuskoisina pyörittää silmämuniaan vedoten siihen, ettei Suomessa edes pelata jalkapalloa. Tottakai pelataan. Italiaan ja muihin perinteisiin palloa potkiviin kansakuntiin verrattuna pääsarja vain pelataan kesäaikaan, koska talvisin kiekkoillaan. Kotimaan SM-sarjan lisäksi monet futisfanit Suomessa seuraavat erityisesti Englannissa pelattavaa Valioliigaa sekä Saksan ja Espanjan pääsarjoja. Myös Italian A-sarjalla on omat kannattajansa ja tunnen jopa muutaman suomalaisen, jonka kanssa tifaamme samaa joukkuetta . Niin että kyllä suomalaisten sydämistä löytyy lokero jalkapallollekin ja kirkon alttarilla t...

Sinfonisen metallimusiikin uranuurtaja Nightwish ja ikuisena pidetty antiikin kaupunki Rooma solmivat kesäkuussa liiton, jota olimme todistamassa iloisella suomalaisella porukalla. Liitto sinetöitiin "Rock in Roma"-tapahtumassa, jossa Apocalyptican jousimiehet ja Epican lentävät hollantilaiset lämmittivät areenan pääesiintyjää varten. Rockia Roomassa 8.6.2016. Nightwishin rumpali Kai Hahto ja nokkamies, kosketinsoittaja Tuomas Holopainen. (Kuva Kai Hämäläinen) Marco Hietala tunnetaan paitsi Nightwishin laulavana basistina myös kuopiolaisen Tarot-yhtyeen toisena perustajajäsenenä. (Kuva Kai Hämäläinen)  Edellisen kerran näin Tuomas Holopaisen, tuon metallimusiikin Mozartin ja sinfonisen metallin Sibeliuksen, uudistuneen kokoonpanon viime vuoden marraskuussa Italian Bolognassa. Konsertista jäi mahtava fiilis ja tuntuu, että konsertti on liian laimea sana kuvaamaan bändin lavashowta. Kyseessä oli spektaakkeli, jossa musiikki ja elokuva vuorottelivat, yhdistyivät ja l...

Aloitin työmatkojen kulkemisen polkupyörällä vasta viikko sitten. Tekosyiden lista siihen, miksi nousin satulaan kohtalaisen myöhään, on pitkä, mutta mainittakoon päällimmäisenä laiskuus. Sitten on tietysti kevätsateet tai ainakin uhkaavannäköiset sadepilvet, joita loppujen lopuksi olen nähnyt enemmän television sääennusteissa kuin ikkunasta ulos katsomalla. Enivei. Koko viime viikolle oli tiedossa pelkkää polloa ilman pilvenhattaraa, joten pumppasin kesäkumit, keräsin vaihtovaatteet kassiin, liimasin ylimääräisiä silmiä verkkatakin selkään ja pistin pyöräilylaulun soimaan. Sitten sain vielä huiman idean kuvata matkantekoa videolle, joten tämän postin myötä Anniinankulma on siirtynyt myös vlogiaikaan. Seuraavassa vajaan kymmenen minuutin video siitä, millaisissa merkeissä pyöräilin noin kahdeksan kilometrin matkan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaikka Milanon liikenteessä pätee vanha kaupunkiviidakon laki "mieluummin hengissä kuin oikeassa", pyöräily kaupungin kesk...