Joulupuuroa suomalaisittain, kanelirisottoa italialaisittain

Joulupäivä alkaa raukeasti hyvin nukutun yön jälkeen. Herätessäni taustalla Jose Carreras muistelee kaihoisasti romanssia Aranjuezissa ja minä venyttelen sängyssä kuin kissa. Tänään minun Aranjuez on Milanossa, jossa tuuli kuljettaa hissukseen maahan pudonneita kuivia puunlehtiä. Fede on aloittanut aamun hetken ennen minua ja kahvi saapuu sänkyyn. Jouluaamun luksusta.

Puolenpäivän aikaan nälkä heräilee hiljalleen ja me heräämme todellisuuteen, että olemme tyhjentäneet jääkaapin erittäin tehokkaasti edellispäivien aikana. Viimeisen iskun teimme aattona, jolloin pakkasimme kaiken mahdollisen joulupöytään kelpaavan kasseihin ja suuntasimme anoppilaan perhejoulun viettoon.

Niinpä laktoositon ja gluteeniton joulupäivän riisipuuro kahdelle syntyy hyvin yksinkertaisista aineksista:
- risottoriisiä (luulen, että puuroriisikin käy, sillä onhan kyseessä joulupuuro)
- vettä (kaikki maito on juotu, uusi odottaa kaupanhyllyllä)
- suolaa
- öljyä
- kanelia
- sokeria
- (manteli, pähkinä).

Kaada kattilan pohjalle pari tilkaa öljyä ja heitä perään kaksi suurta tai kolme pientä kourallista risottoriisiä. Kuullota pari minuuttia niin, että riisin väri ohenee, ei tarvitse olla läpikuultava. Lisää iso kahvikupillinen vettä niin, että riisit peittyvät kunnolla ja ala hämmentää. Pidä liekki sen verran suurella, että kattilasta kuuluu porina koko keittoajan. Kun vesi on imeytynyt riisiin, lisää nestettä ja hämmennä.Viskaa suolaa maun mukaan. Meidän maku on noin tasainen ruokalusikallinen. Kun vesi aina vaan vähenee riisien pullistuessa, lisää sitä pikkuhiljaa ja hämmennä.
Tämä on sellainen joulumuorin keittoprosessi. Koko kaksikymmentäminuuttisen kypsymisajan on tärkeää olla lieden ääressä hämmentämässä ja heittämässä vettä sen verran pienissä erissä, että puuro pulppuilee iloisesti myös nesteen lisäysvaiheissa. Sanoisin, että kaikkiaan tarvittava nestemäärä on kolme suurta kahvimukia (noin 8-10 dl). Parinkymmenen minuutin kohdalla - tai kun riisi on sopivan ylikypsää - sammuta keittolevy ja anna puuron levätä hetki.

Suomalais-italialainen ja pähkinän verran saksalainen joulupäivän puuro.

 Jos haluat lisätä ruokailuhetkeen jännitystä, sujauta puuroon hyvän onnen manteli. Tai jos tähän mennessä kaikki mantelit on jo uitettu glögissä, niin kuin meille kävi, saksanpähkinä uppoaa puuroon yhtä hyvin. Varmaan mikä tahansa muukin pähkinälaatu käy. Annostele, ripottele sekaan kaneli (ja sokeri) ja herkuttele.

Kyytipoikana meidän puuropöydässä toimi Verdeglio-punaviini. Vuosikertaa etikettiin ei ollut lyöty, mutta yksitoistaprosenttina se oli sopivan kevyt ja hedelmäinen ajaakseen hedelmäsopan asian riisipuuron kavaljeerina.

Ecco qui,

Risotto alla cannella (e zucchero).

Buon appetito!