Anniinankulma

Sataa lunta. Oikeastaan lumi tippuu taivaalta rätteinä. Tänään joulunpyhien aurinkokylvyt ja valoshokki-iskut ovat vaihtuneet vaaleaan harmauteen, jonka keskellä suuret lumihiutaleet putoilevat niin, että kauppareissulla niitä piti ihan pyydystää kielenpäähän. Osa hiutaleista onnistuu takertumaan rakennuksiin ja autoihin värittäen ympäristöä seitinkevyesti liidunvalkoiseksi. Osa sen sijaan läiskähtää katuun muuttaen sen loskaiseksi ja lätäkköiseksi. Ilma on viilennyt viime päivien kymmenestä asteesta nollan tuntumaan, ja sopivasti taloyhtiön lämmitysjärjestelmä hajosi. Nyt istumme kotona kirjaimellisesti hellanlämmössä maanantaihin saakka. Meillä kun taloyhtiön hätänumerot toimivat ainoastaan maanantaista perjantaihin toimistoaikaan. Ei täällä kuitenkaan hätä ole. Glögi ja joulupäivien muistot lämmittävät yhä. Aurinkokylpy jouluisessa Milanossa. Sforzescon linnan uusi kylpyamme. Jouluaaton vietimme Federicon perheen kanssa lämminhenkisesti touhuten. Aikuisten aattopuuhiin kuulu...

Joulupäivä alkaa raukeasti hyvin nukutun yön jälkeen. Herätessäni taustalla Jose Carreras muistelee kaihoisasti romanssia Aranjuezissa ja minä venyttelen sängyssä kuin kissa. Tänään minun Aranjuez on Milanossa, jossa tuuli kuljettaa hissukseen maahan pudonneita kuivia puunlehtiä. Fede on aloittanut aamun hetken ennen minua ja kahvi saapuu sänkyyn. Jouluaamun luksusta. Puolenpäivän aikaan nälkä heräilee hiljalleen ja me heräämme todellisuuteen, että olemme tyhjentäneet jääkaapin erittäin tehokkaasti edellispäivien aikana. Viimeisen iskun teimme aattona, jolloin pakkasimme kaiken mahdollisen joulupöytään kelpaavan kasseihin ja suuntasimme anoppilaan perhejoulun viettoon. Niinpä laktoositon ja gluteeniton joulupäivän riisipuuro kahdelle syntyy hyvin yksinkertaisista aineksista: - risottoriisiä (luulen, että puuroriisikin käy, sillä onhan kyseessä joulupuuro ) - vettä ( kaikki maito on juotu, uusi odottaa kaupanhyllyllä ) - suolaa - öljyä - kanelia - sokeria - (manteli, pähkinä)...

Trin triin, trin triin... - Haloo. - Täällä soittaa Asia, onko Joulupukki? kysyy kirkas pikkutytön ääni. - Joulupukkihan se täällä, hohoo. Mitä kuuluu, Asia? Oletko ollut kiltisti? - Joo, tyttö vastaa iloisesti. - Annahan kun joulupukki katsoo... kas tässä se on. Oletpa kirjoittanut pitkän kirjeen. - Niin. Katsos kun minulla oli paljon asiaa. Ja sitten täällä on vielä siskot ja äiti ja isä ja mummo... ja ukki. - Jopas jotakin. Tässä lukee, että asut Italiassa. Joko siellä on lunta? - Ei ole, tyttö naurahtaa. - Jaaha, minun on vissiin paras tuoda vähän tullessani. Sopiiko? - Joo. Voiko pikkusiskokin puhua sinulle? - Tottahan toki, hohoo. Muista olla kiltisti. Jouluna tavataan. Ciao Ciao! Kännykkä siirtyy pikkusiskolle ja tarinatuokio Joulupukin kanssa jatkuu hetken. Oothan meille vanha tuttu, puuhkalakki, Kalpanuttu. Tietenkään puhelinlangat eivät pirisseet Korvatunturilla asti, vaan pukin luuri oli unohtunut meille. Silti eräs pieni italialainen neiti saa vielä het...

Kodin joulutunnelma on yhä kadoksissa kuin kuuluisa suolikaasu Saharassa. Muutama jouluhankintoja sisältävä pieni pussukka koristaa kirjahyllyä kuin muistutuksena siitä, että koti on kelvottomassa kunnossa koristelulle.Vaan sellaisena se saa pysyä vielä muutaman päivän. Kuka mainitsi liskojen yön? Päiväkin voi joskus olla sellainen. En tiedä kuka keksi ripotella lähes kaikki meidän ohjelmistojen tuotantoonmenot tänä vuonna niin, että vuoden aikana monta tärkeää tapahtumaa on jouduttu perumaan tai jättämään väliin. Joulua ei sentään peruta, mutta kun sekä ennen että jälkeen mennään taas tuotantoon, niin harmittaahan se. Suomeen ei päästä. Viime hetken paniikki alkaa nostaa päätään ja päivässä saadaan aikaan enemmän harmia kuin hyvää. No ei ehkä ihan näin, mutta aikaa hukataan surutta. Ja tunnetusti aika on rahaa. Se tässä kimposi mieleen miettiessäni että kuinka toimia, kun taas pitäisi pulittaa 2 euron kiinteistövero vuokrayksiöstämme. Vuokranantajalta tuli pyyntö suorittaa mak...

Mitä tulee kirjoihin, olen kausilukija. Selaan säännöllisesti blogeja, aikakausilehtiä ja sanomalehtiä verkossa, mutta lukukokemuksena kirja on verkkojulkaisuja vahvempi. Tarinaan uppoutuminen vaatii, että kirjaa voi hypistellä samalla kun simät tanssivat tekstin mukana. Sivujen huomaamaton rimputus kuuluu asiaan, kun tapahtumat alkavat elää mielikuvissa. Talisman I. Alkuosa trilogiasta, joka kertoo sukunimeni tarinan. Faktaa ja fiktiota. Kesälomalla sain kirjan sedältäni muistoksi - ja ehkä jopa luettavaksi, kuten hän itse on merkinnyt omistuskirjoitukseen. Kotiin palattuamme kirja päätyi matkalaukusta vaatimattomaan kirjahyllyymme. Pari kuukautta vierähti syyshärdellissä ennen kuin eräänä marraskuisena päivänä pysähdyin kirjahyllyn eteen. Sieltä sedältä saatu kirja tarttui käteen kuin itsestään. Ikkunan takana kelmeä auringonpaiste viestitti, että nyt ovat käsillä viimeiset lempeät syyspäivät. Ulos siis. Juoksulenkkeilijää minusta ei ole tullut ahkerasta yrittämisestä huoli...

Jouluvalmistelut alkavat kunnon tuuletuksella. Maailman puhurit puhaltavat maukkaasti, värikkäästi, perinteikkäästi ja innovatiivisesti Rhon messukeskuksessa, jossa portit aukeavat tänään  L'artigiano in Fiera -tapahtumalle. Paikka on sama, jossa marraskuun alussa motoristit rilluttelivat moottoripyörien parissa . Tällä kertaa käsityöläiset ja tuottajat houkuttelevat messukävijöitä Italian- ja maailmanympärysmatkalle kymmenen päivän ajan. Makuja, muotia, muotoilua ja sisustusta Italiasta. Kuva täältä Tuotteita,  kulttuuria, kansanperinteitä ja innovaatioita maailmalta. Kuva täältä Nimi - Käsityöläismessut ( L'artigiano in Fiera ) - kuvaa tapahtumaa hieman yksipuolisesti. Touhu perustuu oivaltamiseen, osaamiseen, räätälöintiin ja muunneltavuuteen, joten tarjolla on paljon muutakin kuin mieleen ensimmäisenä pulpahtavat käsityönä syntyvät tuotteet. Nimi symboloi kuitenkin laatua ja siitä nämä messut on tehty. Yli 3000 näytteilleasettajaa 133 maasta parkkeeraa Kampin...

Sade ropisee ikkunaan ja taustalla kumisee ukkonen. Täydellinen hetki käpertyä syvälle sohvannurkkaan ja pyöräyttää viltti jalkoja lämmittämään. Televisioruudussa pyörii kokkiohjelma ja tunnen, kuinka huoneeseen hiipii ohuena nauhana miellyttävä ruoan tuoksu. Ei meillä tietenkään ole tuoksuja välittävää televisiota, vaan tuossa vieressä häärää innokas kotikokki Federico. Syntyperäinen milanolainen, jonka juuret tosin ovat syvällä Apulian ( ital. Puglia ) maakunnassa. Maustettu reppu- ja hyväntekeväisyysmatkoilla Aasiassa ja Afrikassa, ja voideltu vielä suomalaisilla makutottumuksilla. Näissä käsissä syntyy arkiruokamme, jota kutsun mukaansatempaavaksi yhdistelmäksi ennakkoluulottomuutta ja kokeilunhalua unohtamatta perinteitä. Mitä tänään syödään? Koska arkiruokaa valmistuu usein enemmän kuin kaksi napaa tarvitsevat, olemme päättäneet laittaa liikakilot kuriin ja avata pienen yksiömme oven kaikille kotiruokailusta kiinnostuneille Milanossa kävijöille periaatteella " Syö mi...

Viime aikoina sieltä täältä on pullahtanut esiin kysymys: onko Milanossa kirpputoreja ( ital. mercato delle pulci )? Tästä innostuneena päätin tarttua sulkakynääni ja raapustaa aiheesta muutaman rivin. Kaupunki on pullollaan perinteisiä, kaduilla järjestettäviä markkinatoreja, joissa kaupataan kaikkea mitä keskivertotavaratalosta voi kuvitella löytävänsä. Ehkä enemmänkin. Jos asiaa tarkastelee puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta, kirpputorikulttuuri ei ole iskostunut tavallisen milanolaisen perheen arkeen ihan siitä syystä, että markkinoilta saa hyvää ja tuoretta tavaraa huokealla hinnalla. Minustakin markkinat ovat kivoja hankintapaikkoja. Esimerkiksi kotikatumme muuttuu perjantaiaamuisin toriksi, josta on kätevä noutaa ostokset ennen töihin lähtöä. Markkinatoreja voit bongata useilta Milanon kaduilta maanantaista lauantaihin. Katumarkkinoilta voit hankkia melkein mitä vaan. Hinnat ovat huokeat ja kiinteät. Jos taas miettii, että onko pakko ostaa kaikki uutena, päästä...