Tekstit

Koronahorroksesta herätys

Kuva
Uusi aamu. Tekisi mieli jäädä sänkyyn loikoilemaan ja vain katsomaan teeveesarjoja puhelimen ruudusta. Millään ei huvittaisi nousta, ottaa muutamaa askelta kylppärin kautta kirjoituspöydän ääreen ja avata konetta. Millään ei huvittaisi. Mutta tietenkin teen kaiken tämän ja päivä lähtee käyntiin.  Taas yksi samanlainen päivä. Vähän töitä ja sitten tiskivuoren tuijotusta kahvin tippumista odotellessa. Uudet purut survon täpötäyteen roskapussiin ja toivon, ettei pussi vielä repeä. Tämän jälkeen vähän lisää töitä ja sitten jääkaapin sisällön inventointia sillä välin kun uusi kahvi tippuu. Tiskit tuijottavat vieressä, että tähänkö ajattelit lisää tehdä ja roskapussi rapisee pahaenteisesti, ettei tänne ainakaan mitään mahdu. Hyvä on, hoidan teidät molemmat lounastauolla. Samoin kuin suihkussakäynnin ja pyykit koneeseen. Lounasaikaan taukoa ei tule. Tänäänkään, koska ilmenee kaikenlaista muuta puuhaa samoihin aikoihin. Nälkä kuitenkin yllättää, niin kuin joka päivä, ja tästä alkaa iltapäivän

Cicciolinat, Ilona ja Erika

Kuva
Jutellaanpa nyt vähän muustakin kuin koronaviiruksesta. Esimerkiksi euroviisuista. Tai vielä tarkemmin Suomen euroviisukarsinnoista. Minä seuraan melkein päivittäin paljon parjattuja iltapäivälehtiä ja viime vuosina juuri klikkiotsikoiden turvin olen pysynyt melko hyvin kyydissä valtakunnan viihdejunassa. Tiedän siihen nousseita ja jopa tunnen kyydissä pysyneitä sekä junasta jo jääneitä. Erika Vikman ja Elena Anna (Ilona) Staller, joita yhdistää pseudonimi Cicciolina. Kuva  täältä   Uuden musiikin ystävä Erika Vikmankin oli ihan tuttu juttu siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin pukea vuoden 2020 viisuedustajan viittaa. Kankaanranta vähemmän. Mutta mitä tapahtui karsintakilpailussa? Taktikoiko kateellinen naapuri antamalla minimipisteet esitykselle, joka olisi saattanut pärjätä kilpailussa, jossa biisit pannaan paremmuusjärjestykseen ensikuuleman perusteella? Tai toiskuuleman perusteella. Nimittäin kisan jälkeen klikkasin otsikon, jossa uutisoitiin rannalle jääneen Vikmanin av

Kohta taas on joulu, taas kohta joulu on

Kuva
On jouluaatto ja olen toimistossa muutaman työkaverin kanssa. Ensimmäiset tontut pyyhkäisivät paikalle joulusuklaiden kera jo aamukahvin aikaan ja nyt suupielistä suklaata lipoen yritän paitsi panna ajatuksia paperille myös ratkaista sovelluskehityksen arvoituksia. Siis tehdä sitä työtä, josta tililleni kilahtaa säännöllisesti pieni korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Tässä näppiksen ja monitorin ääressä puuhastelua tahdittaa nappikuulokkeista raikuva rouhea joulumusiikki, ikkunan takana kelmeässä auringonpaisteessa siintävät vuoret - joukossa muutama lumihuippuinenkin - ja avokonttorissamme on vielä varsin rauhallinen tunnelma. Kohtapuolin on toisin, kun joulupullat eli  panettonet  pamahtavat pöytään ja kuoharipulloista lentävät korkit kattoon. Näillä aineksilla aloitan oman joulutunnelman rakentamisen. Muutaman tunnin kuluttua astumme ulos toimistosta ja erkanemme joulunviettoon tahoillamme. Taannoin tein itselleni kolme kysymystä: millainen on hyvä loma, hyvä vapaapäivä ja hyvä t

Italianvärinen pasta - Pasta al pesto di rucola

Kuva
Tässä taannoin sain niin maukasta pastaa, että kielikin meinasi karata jokaisen suupalan matkaan.  Tänään vihdoin sain kiinni kokkia takinhelmasta ja ravistettua hihasta ohjeentapaista. Koska kotikeittiömestarin käyttämät mitat ovat nyrkki, liraus, tilkka ja hyppysellinen, niin toivon, ettei tulkinnassa ole sattunut suurempia kömmähdyksiä. Tässäpä siis pastaa Italian väreissä ja joustavissa määrissä. Pasta corta al pesto di rucola, pomodorini e formaggio 2 hengelle valmistusaika 25 minuuttia tarjoiluun pullo primitivo-punaviiniä Pasta:    2 ltr  vettä 200 g  lyhyttä pastaa, kuten fusilli tai trofie   20 g  suolaa keittämiseen Pesto: 100 g  rucola-salaattia pestynä   40 g  kuorittuja manteleita (40g = n.20kpl)   40 g  parmesaanijuustoa 1/2 dl  neitsytoliiviöljyä 1/2 dl  vettä     1 tl  valkoviinietikkaa 1/4  tl  suolaa (tai maun mukaan) 1/4  tl  mustapippuria (tai maun mukaan) (1-2 valkosipulin kynttä valkosipulin ystäville) Annosten viimeistely: 100 g  kirsikk

Joulu

Kuva
Ihana herätys. Silmät avautuvat verkkaisesti ja mieli herää hiljalleen syvästä koomasta. Kroppa seuraa perässä omassa tahdissaan. On Joulupäivän aamu. Verkkaisuus päivän sana. Aattoillan vietimme Federicon perheen kanssa hilpeästi tonttuillen. Söimme paistia ja joimme lientä. Unohtamatta alkupaloja, alkuruokia, meren eineksiä sekä hedelmiä ja jälkiruokia. Saattoi suuhun sujahtaa pientä naposteltavaakin. Yleensä ajan itseni ahdingon partaalle joulun kattausten äärellä, mutta ihme ja kumma tänä vuonna ruokailurytmi ja naposteluväli pysyivät hallittuina. Vieläkö muka tässä iässä voi oppia kohtuutta? Se selvinnee viimeistään vuoden kuluttua.  Oivaa ukkia odotellessa olohuoneen esiintymisareenalla hyppelehti setä Taikuri (zio Mago), joka taikoi paitsi ilmeitä kasvoille ja sormien katoamisia myös puhelimen, mandariinin ja palan pizzaa pullon sisälle, ja toki sieltä poiskin. Mainittakoon, että koko tähänastisen uransa kaikki puujalkabravuurit, jotka helppoudellaan ja älyttömyydellään saav

Tonttu

Kuva
Mukava tunne suihkunraikkaana pujottaa villasukat jalkaan ja alkaa valmistautua aattoillan viettoon. Päivä on ollut aamusta asti erilainen. Aamunhämärässä töihin ja auringonvalon saattamana kotiin kun lähtökohtaisesti tämä menee juuri päinvastoin. Aamu-unisena en tahdo saada itseäni pimeän aikaan liikkeelle, mutta tänään onnistuin. Tänään on erilainen päivä. Tonttu Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen Aamuhun unta kiskoo Ääneti kuu käy laskemaan Puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta Tonttu ei vain saa unta Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 2018. Toivotamme Federicon kanssa rauhaa, rakkautta ja hyvää joulumieltä jokaiseen kotiin.

Luukku 1: Kun saapuu joulu kaupunkiin

Kuva
* Tämä  postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy  lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa! Instagram:  # ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018 **  Jutun kuvat valokuvaaja  Photo Courtesy by Gregorio Görkem Arpakç ellei kuvan yhteydessä ole toisin mainittu. [Kuva: Ludmila Vigo] Milanon suomalaiset starttaavat jouluun vauhdikkaasti jo marraskuun viimeisenä viikonloppuna, kun historiallisen keskustan kauniissa miljöössä järjestetään joulutori. Tapahtuma on pääasiassa sisätiloissa, joten vilpoinen ilma tai vesisadekaan ei karkota joulumielellä varustettuja vieraita. Tänä vuonna tori pystytettiin kolmannen kerran ja mukana oli osallistujia myös Norjasta, Ruotsista, Islannista ja Liettuasta. Edellisvuosien tapaan tälläkin kertaa tupa oli tulvillaan yleisöä, sillä kahden päivän aikana torilla kävi yli 5000 vierasta. Paitsi Pohjoisen jouluun ja kulttuuriin hullaantuneita italialaisia joulutori kokoaa yhteen myös Milanoon